Aika rientää...

Hola!
Viimeinen työviikko on osalla meistä alkamassa ja pitää sanoa, että sukkelasti on aika kulunut monenlaisissa hommissa ja tekemisissä. Ihmettelemistä on riittänyt ensi kerran Espanjan kävijälle ja kyllä jäi polte tulla vielä uudelleen tänne.
Olen tavannut monta väärän koivun kautta tuttua ja jälleen on todettava, että maailma on pieni! Olin eilen aamukävelyllä Mijas-vuoren rinteillä paikallisoppaan kanssa, mutta kukaan nuorista ei jaksanut lähteä vanhan mukaan. Kämmekät aloittivat kukintaansa ja pääskyset ja kiurut lentelivät taivaalla. Näin lehmähaikarankin, ja saatan sen tunnistaa, jos tänne uudelleen tulen. Illalla kävin kirkon meningissa ja tila oli aivan täysi. Kävelimme sitten Katariinan kanssa yhdessä kotiin. Hän oli nauttinut päivästään rannalla. Soittelin päivän mittaan muutaman kerran ja muistuttelin juomisen tärkeydestä ja ihon rasvaamisesta. Sää on alkanut lämmetä tällä viikolla ja "helle" tuntuu vaan jatkuvan.
Tänään olemme käyneet tutustumassa suomalaiseen kouluun. Se on oikein inhimillisen kokoinen, 300 oppilasta. Siellä vallitsi tuttu peruskoulumeininki. Sitten olemme puuhastelleet tässä opistolla pieniä perussiivous (?) töitä, mm. hioneet santapaperilla käsittelemättömät penkkien puujalat ja käsitelleet ne sen jälkeen mehiläisvahalla. Sellaiset hommat ovatkin meillä harvinaisempia.
Nuoremmat lähtivät tekemaan iltaruokahankintoja, isommat nuoremmat jatkavat haastattelujaan ja minä lähden kyselemään saisimmeko vielä Piian kanssa liput huomisillan teatteriesitykseen, suomalaiseen.
Vielä ennen kotiinpaluuta menen huoltamaan työkykyä kahvakuulan kanssa. Yritän löytää sopivan painon. Kahdeksan kiloa oli äkkinäiselle liikaa ja kolme kiloa oli ihan löperö.
Buenos tardes!