Reissussa rähjääntyy, mutta kotona korjaantuu! Näinhän sitä sanotaan. Meillä oli hieno reissu ja saimme paljon hyviä kokemuksia ja kontakteja runsaan kahden viikon "komennuksella". Sofia-opisto oli oikein mainio työssäoppimispaikka ja sieltä kyllä löytyy monenlaisia työtehtäviä myös esimerkiksi kodinhuoltajaopiskelijalle. Harjoittelijoita oli monta yhtä aikaa myös muista oppilaitoksista (matkailualan ja datanomipuolen opiskelijoita meidän lisäksemme kolme), mutta sopu antoi sijaa ja mukavasti lomitellen pääsimme kaikki antamaan oman työpanoksemme Sofia-opiston arkeen. Meidän nuoret; Aino, Kiesu ja Katariina, keskityimme leipomisiin ja erilaisten kohteiden perussiivouksiin. Toisaalta pääsimme kyllä myös monipuolisesti tutustumaan Sofia-opiston kurssitarjontaan; osallistuimme historian luennoille, kävimme retkellä Rondassa, osallistuimme kahvakuulaan ja vesijumppaan ja sekä espanjan tunneille. Tässä kunnostautuivat erityisesti Katariina sekä Piia ja Mari. Kävimme tutustumassa myös suomalaiseen kouluun sekä paikalliseen päiväkotiin. Opiskelijat kertoivatkin jo omissa teksteissään sanoin ja kuvin tuosta kokemuksesta.
Vuorotellen oli meistä jokaisella vastuulla päivällisen valmistus. Saimme herkutella jokaisen bravuuriruoilla, joten söimme siis tosi hyvin. Kaikki kasvikset ja hedelmät olivat erinomaisen hyviä ja tuoreita eikä hintakaan ollut huikea. En tiedä, mistä tomaatti ottaa sen kutituslisän saapuessaan tänne Suomeen saakka? Täällä ei tee yhtään mieli ostaa espanjalaista tomaattia, mutta siellä se maistui mainiolta - liekö syy siinä, että oli kotimainen siellä. Kun isot palaavat omalta matkaltaan, teemme kokemuksistamme yhteisen tuotoksen, jonka esittelemme sitten toukokuussa opistolla. Tietenkin meidän piti myös hieman siivoilla omia nurkkia ja pestä pyykkiä. Pesuaineet ovat muuten myös tuoksultaan tosi vahvoja, ei siis vain wc-paperi (myös roskapussit ovat vahvasti hajustettuja).
Meillä oli varjelus mukana, sillä selvisimme tosi pienillä vaivoilla ja vastoinkäymisillä; Piia sai tautiinsa asianmukaisen hoidon ja Kiesu taisi hänkin selvitä yskästään yskimällä. Suurimmat stressin aiheet sisältyivät noihin matkustuspäiviin ja varsinkin paluumatka Suomeen oli jännittävä, sillä kone Malagasta Pariisiin saapui noin 20 minuuttia myöhässä ja ehdin jo ajatella, että jos meidän on vielä käytävä kaikki samat lipunlunastusoperaatiot, läpivalaisut ja ruumiintarkastukset kuin menomatkalla, emme koskaan ennätä Helsingin koneeseen. Onneksi näin ei käynyt, vaan pääsimme melkein heti siirtymään Finnairin koneeseen ja lähtö tapahtui minuutilleen ja saapuminen Helsinkiin oli myös ajallaan. Sitten varrottiin matkalaukkuja, jotka eivät siis koskaan saapuneet. Kaiuttimista kuulutettiin minua saapumaan selvitykseen, jossa minulle ilmoitettiin, että kaikkien laukut ovat jääneet Pariisiin (Miten käy minun makkaroiden?). Annoimme tarkat kuvaukset laukuista ja läksimme jahtaamaan bussikyytiä Tikkurilan asemalle. Mikäli emme ennättäisi seuraavaan junaan, olisi meistä suurimmalla osalla vaatimattomat kaksi junavaihtoa edessä ennen kotikontuja. Bussi mateli hitaan tuntuisesti ruuhka-aikana ja pysähtyi varmaan jokaisella pysäkillä. Näimme junan saapuvan Tikkurilan asemalle ja teimme nopea syöksyn... Emme edes harkinneet lippujen ostoa asemalta! Onneksi juna oli Jyväskylän IC ja meillä oli vielä viisi minuuttia aikaa henkäistä ennen omaa, Kajaaniin saakka menevää junaa... Ystävällinen konduktööri möi meille liput kotiin ja jokainen pääsi määräasemalle saakka... Ihanaa! Kotimatka sujui rattoisasti... torkkumista ja kahvittelua! Onneksi meillä ei ollut niitä matkalaukkuja vastuksina! Niiden kanssa olisi ollut siinä ja siinä joudummeko junaan! Matkalaukut saapuivat sitten perjantain kuluessa kaikille. (Makkara oli vielä syömäkelpoista ja maistui ihan hyvältä.)
Loppuyhteenvetona voisin sanoa seuraavaa: KIITOS kaikille nuorille! Oli ilo toimia tukihenkilönänne, sillä olitte luotettavia ja asiallisia. Orientoiduitte nopeasti paikkaan. Töitänne teitte ilman suurempia mutinoita ja iloisesti. Kiitos Marjasen Ritvalle, joka ilmoitti syksyllä minulle tästä mahdollisuudesta ja kannusti minua lähtemään tutuista ja turvallisista ympyröistä vähän etemmäs. Aina sitä maailmalla oppii. Kiitos Reunasen Merjalle ja Hottisen Tiinalle monista järjestelyistä, joita tällainen yhteistyö teiltä vaatii. Kiitos esimies-Tiinalle, joka myös tuntijärjestelyillä mahdollistit tämän kokemuksen minulle. Kiitos Tiitisen Leenalle, joka olet sijaistanut minua vastaavan opettajan hommassa. (En ole vielä uskaltanut ottaa selvää, paljonko olet joutunut tekemään töitä ryhmän kanssa poissaollessani.) Ja kiitos tietenkin myös aviomies-Ollille, joka myös kannusti minua lähtemään reissulle ja oli minua asemalla vastassa, kun tulin kotiin! Kotona odotti erityisen maukas lohikeitto. Parempaa kuin Ollin tekemä, ei saa mistään!
Marille ja Piialle toivottelen oikein mukavaa jakson jatkumista ja hyviä kokemuksia sinne Espanjan auringon alle. Nauttikaa täysin rinnoin elostanne siellä, vaikka ikävä voi vaivata. Jäämme odottamaan kuulumisianne.
Buenos tardes toivotteleen kohta hiihtämään lähtevä Seija (Olli osti minulle eilen uudet luistelusukset. Kävin jo aamulla testaamassa. Olipa lennokas meno!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti