Fuengirola
Päivä 1:
Maanantai
Saavuimme edellisenä iltana Fuengirolaan, Los Bolichesiin. Lentomatka sujui ongelmitta ja matkan aikana tarjoiltiin jopa kanasalaattia -jäillä. Pääsimme illalla Los Pacosiin asunnollemme, jossa meitä oli odottamassa kämppiksemme Joni ja Nina. Ensimmäinen yö oli koettelemusta, sillä kämpän sisälämpötila oli n. 15 astetta. Ei siinä sitten muu auttanut, kun vetää peitot (päiväpeitto mukaan lukien) korviin, kirjaimellisesti. Aamu olikin sitten hieman takkuisempi ja tukkoisempi. Meillä onneksi oli maanantai viela huilipäivä, ja päästiin tuona kyseisenä päivänä jo Espanjan auringon makuun. Päivä oli todella kuuma ja pitihän siinä sitten siirtyä parvekkeen puolelle ja vähentää vaatetta.
Kämppisten saapuessa töistä (La Casita de Martinin päiväkoti) lähdimme bussilla keskustaan päin, jossa meitä odotti suunnattoman suuri ostoskeskus kaikkine ihanine kauppoineen. Siellä vietimme aikaa nelisen tuntia ja me naiset ei jostain syystä keretty kiertämään kauppoja yhtään sen enempää, kuin oli käytettyjä tuntejakaan. Sinne joutunee siis vielä palaamaan.. Vaikka kauppojen paljous suhteessa kaytettävissä olevaan rahamäärään ei ole mahdollinen yhtälö, ei edes naisen logiikalla.
Shoppailujen jälkeen piti tietysti saada vatsaan täytettä ja eikun subwaysta patongit pöytään, jotka muuttui hyvin pian "take away" -aterioiksi, kun pitikin jo laittaa töppöstä toisen eteen bussipysäkille. Vaan turhaa oli sekin juoksu, sillä paikalliset ei aiivan samaan tahtii tuota kelloa vilkuile, mitä meikäläiset.. Siis hyvinpä ehdittiin! Pussukat ja nyssykät olalla kämpille ja valmistautumaan viikon ensimmäiseen työpäivään päiväkodissa.
Päivä 2:
Tiistai
Mitä mainiointa huomenta. Toisella pää niin tukossa, että eikun nappia naamariin ja toinen on muuten vaan niin pommissa, ettei heränny edes omaan herätyskelloonsa.. Siitä huolimatta nää kaks lähti kämppisten matkassa jalkapelillä kohti päiväkotia, jonne käveli sen 20-25 min. (2x25min/vrk=Hyötyliikuntaa)
Päiväkodissa vastaanotto oli ystävällinen, mutta tuntui, ettei kenelläkään ollut edes sitä kuuluisaa harmainta hajua siitä, kuinka kauan työssäoppimisjakso kestää. Selvennettyämme harjoittelun kestävän viisi viikkoa, meille näytettiin päiväkodin tilat. Oli luokkaa, mökkiä, leikkihäkkiä ja eläintarhaa.. Kaiken kaikkiaan totaalisen erilaista kuin Suomessa. Päiväkodin henkilökunta puhuu Englantia, hyvin 'very bad' huonoa Englantia. Tarkennettakoon, että siellä on siis yksi lastenhoitaja, joka sitä osaa puhua.
Ryhmä, jossa minä olen Jonin kanssa, siellä ei ohjaaja osaa Englantia edes sitä yhtä valittua sanaa, joten kommunikaatio meidän välillä on lähes olematonta. Ryhmässä, jossa Anni on, siellä ohjaajana toimii lasten Enganninkielen opettaja, siis tämä ainoa kielitaitoinen. Lucky Anni..
Meininki päiväkodissa noin yleisesti on ihan mieletöntä -sanan todellisessa merkityksessä. Näin varhaiskasvatuksellisesta näkökulmasta siellä on asia jos toinenkin aivan päälaellaan. Lapsia päiväkodissa on 120 ja hoitajia, sekä harjoittelijoita yhteensä ehkä 8 + sitten me neljä Suomalaista. Eli on täysin tavanomaista, että ryhmässä on esim. 21 lasta ja yksi hoitaja. Ja kyllä, näillä Espanjalaisilla hoitajillakin on vain kaksi kättä. Päiväkodin arjessa tuntemattomia käsitteitä ovat mm. hygienia, hiljaisuus ja järjestys. Työpäivän jälkeinen korvien tinnitys ja päänsärky ovat siis muodostuneet osaksi arkirutiinia.
Uuvuttavan ensimmäisen päivän jälkeen nämä ihmisriekaleet laahustivat kauppaan, josta loppumatka kotiin kävi taksitolpan kautta. Kotiin päästyä menin hetkeksi nuokkumaan partsille auringonpaisteeseen, mutta lopulta oli sammutettava kaikki ylikuormittuneet vastaanottimet ja pistettävä pitkäkseen tuhisevan Puolakan viereen. Pikku päikkäreille tulikin mittaa vain noin nelisen tuntia. Puoli kympin aikaan sai havahtua hammaspesulle ja takasin vällyjen väliin. Kummasti se vaan uni maittoi edelleen. Mahtoiko neitejä väsyttää..
Päivä 3:
Keskiviikko
Buenos dias! Aamuihmisiä, anyone? Melkosen oli hiljainen matka kohti päiväkotia. Hiljalleen siinä heräili kun työmaalle pääsi. Jotenkin nuo desibelit oli lapsilla huipussaan taas heti aamusta. Työpäivä mateli, kello ei liikkunut, eikä kirkkaalta taivaalta porottava aurinko helpottanut tukalaa oloa. Ruokalassa itkevät lapset oksentelivat toinen toisensa jälkeen syötyään ensin lautasellisen "keittoa" ja toisen lautasellisen kiinteää "ruokaa". Älämölö oli käsittämätön ja ruokarauhaa ei siellä tunneta, mikä näkyy lasten käytöksessä. Ruoan jälkeen osa lapsista menee nukkariin (ruokalan seinän takana.) Eri asia on, pystyykö siihen meteliin nukahtamaan. Lapset lepäävät joko rattaissaan tai lattiapedeillä. Ruokailukarnevaalien päätyttyä lapset pesevät hampaansa ja kätensä ja lähtevät ulos. Ulkona on aidatut pihat, joissa on laattalattiat ja leikkikaluja, kolmipyöriä, liukumäkiä ym. Oikeaan maastoon lapset pääsevät ainoastaan silloin, kun mennään katsomaan päiväkodin eläimiä (lehmä, hanhia, sika, lampaita/vuohia, kilpikonnia, pupuja, kalkkuna, kanoja, kyyhkyjä ja kultakaloja..) Jokainen ryhmä käy kerran viikossa katsomassa eläimiä. Myös koululaisryhmät vierailevat alueella.
Paahtavan päivän jälkeen lähdimme naisvoimin kiertämään kauppoja ja poikkesimme rantakahvilaan syömään, sillä päiväkodissa meillä ei ole ruokataukoa tai mitään muitakaan taukoja. Tarpeeksi kauppoja kierrettyämme, kävelimme kotiin jalkojen huutaessa jo hoosiannaa. Illalla poikkesimme taas läheisessä nettikahvilassa. Uni maittoi taas tämänkin päivän jälkeen.
Päivä 1:
Maanantai
Saavuimme edellisenä iltana Fuengirolaan, Los Bolichesiin. Lentomatka sujui ongelmitta ja matkan aikana tarjoiltiin jopa kanasalaattia -jäillä. Pääsimme illalla Los Pacosiin asunnollemme, jossa meitä oli odottamassa kämppiksemme Joni ja Nina. Ensimmäinen yö oli koettelemusta, sillä kämpän sisälämpötila oli n. 15 astetta. Ei siinä sitten muu auttanut, kun vetää peitot (päiväpeitto mukaan lukien) korviin, kirjaimellisesti. Aamu olikin sitten hieman takkuisempi ja tukkoisempi. Meillä onneksi oli maanantai viela huilipäivä, ja päästiin tuona kyseisenä päivänä jo Espanjan auringon makuun. Päivä oli todella kuuma ja pitihän siinä sitten siirtyä parvekkeen puolelle ja vähentää vaatetta.
Kämppisten saapuessa töistä (La Casita de Martinin päiväkoti) lähdimme bussilla keskustaan päin, jossa meitä odotti suunnattoman suuri ostoskeskus kaikkine ihanine kauppoineen. Siellä vietimme aikaa nelisen tuntia ja me naiset ei jostain syystä keretty kiertämään kauppoja yhtään sen enempää, kuin oli käytettyjä tuntejakaan. Sinne joutunee siis vielä palaamaan.. Vaikka kauppojen paljous suhteessa kaytettävissä olevaan rahamäärään ei ole mahdollinen yhtälö, ei edes naisen logiikalla.
Shoppailujen jälkeen piti tietysti saada vatsaan täytettä ja eikun subwaysta patongit pöytään, jotka muuttui hyvin pian "take away" -aterioiksi, kun pitikin jo laittaa töppöstä toisen eteen bussipysäkille. Vaan turhaa oli sekin juoksu, sillä paikalliset ei aiivan samaan tahtii tuota kelloa vilkuile, mitä meikäläiset.. Siis hyvinpä ehdittiin! Pussukat ja nyssykät olalla kämpille ja valmistautumaan viikon ensimmäiseen työpäivään päiväkodissa.
Päivä 2:
Tiistai
Mitä mainiointa huomenta. Toisella pää niin tukossa, että eikun nappia naamariin ja toinen on muuten vaan niin pommissa, ettei heränny edes omaan herätyskelloonsa.. Siitä huolimatta nää kaks lähti kämppisten matkassa jalkapelillä kohti päiväkotia, jonne käveli sen 20-25 min. (2x25min/vrk=Hyötyliikuntaa)
Päiväkodissa vastaanotto oli ystävällinen, mutta tuntui, ettei kenelläkään ollut edes sitä kuuluisaa harmainta hajua siitä, kuinka kauan työssäoppimisjakso kestää. Selvennettyämme harjoittelun kestävän viisi viikkoa, meille näytettiin päiväkodin tilat. Oli luokkaa, mökkiä, leikkihäkkiä ja eläintarhaa.. Kaiken kaikkiaan totaalisen erilaista kuin Suomessa. Päiväkodin henkilökunta puhuu Englantia, hyvin 'very bad' huonoa Englantia. Tarkennettakoon, että siellä on siis yksi lastenhoitaja, joka sitä osaa puhua.
Ryhmä, jossa minä olen Jonin kanssa, siellä ei ohjaaja osaa Englantia edes sitä yhtä valittua sanaa, joten kommunikaatio meidän välillä on lähes olematonta. Ryhmässä, jossa Anni on, siellä ohjaajana toimii lasten Enganninkielen opettaja, siis tämä ainoa kielitaitoinen. Lucky Anni..
Meininki päiväkodissa noin yleisesti on ihan mieletöntä -sanan todellisessa merkityksessä. Näin varhaiskasvatuksellisesta näkökulmasta siellä on asia jos toinenkin aivan päälaellaan. Lapsia päiväkodissa on 120 ja hoitajia, sekä harjoittelijoita yhteensä ehkä 8 + sitten me neljä Suomalaista. Eli on täysin tavanomaista, että ryhmässä on esim. 21 lasta ja yksi hoitaja. Ja kyllä, näillä Espanjalaisilla hoitajillakin on vain kaksi kättä. Päiväkodin arjessa tuntemattomia käsitteitä ovat mm. hygienia, hiljaisuus ja järjestys. Työpäivän jälkeinen korvien tinnitys ja päänsärky ovat siis muodostuneet osaksi arkirutiinia.
Uuvuttavan ensimmäisen päivän jälkeen nämä ihmisriekaleet laahustivat kauppaan, josta loppumatka kotiin kävi taksitolpan kautta. Kotiin päästyä menin hetkeksi nuokkumaan partsille auringonpaisteeseen, mutta lopulta oli sammutettava kaikki ylikuormittuneet vastaanottimet ja pistettävä pitkäkseen tuhisevan Puolakan viereen. Pikku päikkäreille tulikin mittaa vain noin nelisen tuntia. Puoli kympin aikaan sai havahtua hammaspesulle ja takasin vällyjen väliin. Kummasti se vaan uni maittoi edelleen. Mahtoiko neitejä väsyttää..
Päivä 3:
Keskiviikko
Buenos dias! Aamuihmisiä, anyone? Melkosen oli hiljainen matka kohti päiväkotia. Hiljalleen siinä heräili kun työmaalle pääsi. Jotenkin nuo desibelit oli lapsilla huipussaan taas heti aamusta. Työpäivä mateli, kello ei liikkunut, eikä kirkkaalta taivaalta porottava aurinko helpottanut tukalaa oloa. Ruokalassa itkevät lapset oksentelivat toinen toisensa jälkeen syötyään ensin lautasellisen "keittoa" ja toisen lautasellisen kiinteää "ruokaa". Älämölö oli käsittämätön ja ruokarauhaa ei siellä tunneta, mikä näkyy lasten käytöksessä. Ruoan jälkeen osa lapsista menee nukkariin (ruokalan seinän takana.) Eri asia on, pystyykö siihen meteliin nukahtamaan. Lapset lepäävät joko rattaissaan tai lattiapedeillä. Ruokailukarnevaalien päätyttyä lapset pesevät hampaansa ja kätensä ja lähtevät ulos. Ulkona on aidatut pihat, joissa on laattalattiat ja leikkikaluja, kolmipyöriä, liukumäkiä ym. Oikeaan maastoon lapset pääsevät ainoastaan silloin, kun mennään katsomaan päiväkodin eläimiä (lehmä, hanhia, sika, lampaita/vuohia, kilpikonnia, pupuja, kalkkuna, kanoja, kyyhkyjä ja kultakaloja..) Jokainen ryhmä käy kerran viikossa katsomassa eläimiä. Myös koululaisryhmät vierailevat alueella.
Paahtavan päivän jälkeen lähdimme naisvoimin kiertämään kauppoja ja poikkesimme rantakahvilaan syömään, sillä päiväkodissa meillä ei ole ruokataukoa tai mitään muitakaan taukoja. Tarpeeksi kauppoja kierrettyämme, kävelimme kotiin jalkojen huutaessa jo hoosiannaa. Illalla poikkesimme taas läheisessä nettikahvilassa. Uni maittoi taas tämänkin päivän jälkeen.
Päivä 4:
Torstai
Torstai
Aamuinen katsaus verhojen välistä näytti pilviseltä. Eipähän ainakaan
harmittanut olla töissä niin paljoa sään puolesta. Murot kauluksille ja
reippahin askelin työmaalle lapsia paimentamaan. Päivä kulki ihan mukavaan
malliin ja tän viikon aikana on oppinu jo paljon yksittäisiä sanoja espanjaksi.
Kielimuurit on pian historiaa!
Työpäivän jälkeen taas sisuskaluja riipivä nälkä ja kaupan kautta sitä mentiinkin kotiin. Taiottiin kotoliedellä niinkin spesiaali ateria, kuin tonnikalamakaronimössö. Ehtaa tavaraa! Ensimmäinen kämpillä tehty ruoka, siis ei huono. Joni muutti tänään kaverinsa kanssa toiseen kämppään ja me leidit jäätiin kolmistaan tänne. Jääpähän meille enemmän ruokaa. Iltasella tuli taas norkoiltua nettikahvilassa ja huulta purren sai kotio päin astella, kun koti-ikävä muistutti taas olemassaolostaan. Kotimatkalla joutui vähän pelästymään, kun yksinäinen ”yöntimo” käveli meitä vastaan pimeällä jalkakäytävällä.Viksuna tyttönä toi toinen meistä katto vielä taakseen ja tokas: ”Se katto taakseen!”... OH, AND YOU DIDN’T?! Ja eikun kiireen vilkkaan kotiovea kohti. Taas sai todeta ja kiittää, että on meillä sentään toisemme täällä.
Mitä pidemmälle iltaa mennään, sitä levottomammaksi jutut käy ja oman mielikuvituksen tuotokset alkaa pelottamaan jo itteäkin. Siispä näihin kuviin ja tunnelmiin, hasta luego!
Parvekenakymat
Matkan varrelta toista kotiin
Rannalta
Kotonurkilta, Los Pacos
Meijan kamppa tuo valkoinen tuossa edessa
Ollaan kavelty paljon -pirun hyvilla kengilla!
Kaytiin Fuengirolan elaintarhassa, Bioparcissa!
Auringonpolttamin terkuin, Ella & Anni
Työpäivän jälkeen taas sisuskaluja riipivä nälkä ja kaupan kautta sitä mentiinkin kotiin. Taiottiin kotoliedellä niinkin spesiaali ateria, kuin tonnikalamakaronimössö. Ehtaa tavaraa! Ensimmäinen kämpillä tehty ruoka, siis ei huono. Joni muutti tänään kaverinsa kanssa toiseen kämppään ja me leidit jäätiin kolmistaan tänne. Jääpähän meille enemmän ruokaa. Iltasella tuli taas norkoiltua nettikahvilassa ja huulta purren sai kotio päin astella, kun koti-ikävä muistutti taas olemassaolostaan. Kotimatkalla joutui vähän pelästymään, kun yksinäinen ”yöntimo” käveli meitä vastaan pimeällä jalkakäytävällä.Viksuna tyttönä toi toinen meistä katto vielä taakseen ja tokas: ”Se katto taakseen!”... OH, AND YOU DIDN’T?! Ja eikun kiireen vilkkaan kotiovea kohti. Taas sai todeta ja kiittää, että on meillä sentään toisemme täällä.
Mitä pidemmälle iltaa mennään, sitä levottomammaksi jutut käy ja oman mielikuvituksen tuotokset alkaa pelottamaan jo itteäkin. Siispä näihin kuviin ja tunnelmiin, hasta luego!
Hola tytöt! Mahtavaa lukea teidän menininkiä täältä... Blogi on hyvä keksintö!
VastaaPoistaTeillä on vissiin aika rankkaa pk:ssa, ettekö voi vaatia jotakin ruokataukoa, sehän teille kuuluu kuitenkin! Kuinka pitkii päivii teettekään? Toivottavasti jää aikaa myös auringonotolle - no, vaikka ei jäiskään tuutte silti aivan papuina takas, se nyt on tietokin, koska sitä aurinkoa saa siellä joka tapauksessa vaikka se paistais pilvien takaa!
Tsemppiä ja voimia, myös koti-ikävän suhteen!! <3 Ansku
Hei Ella ja Anni,
VastaaPoistaaika erilaiselta tuo päiväkotielämä vaikuttaa kuin meillä Suomessa. Meillä kun turvallisuus on ihan ykkösasia, niin hurjalta kuulostaa tuo, että yhdellä hoitajalla voi olla 21 lasta.
En yhtään ihmettele, että olette näin aluksi olleet päivän jälkeen "rättiväsyneitä"; uusi ympäristö, kieli, erilaiset toimintatavat, tutustuminen lapsiin ja henkilökuntaan, kaikki sellainen vie voimia.
Onko teille nimetty sieltä ohjaajat ja onko ollut puhetta ammattiosaamisen näytöstä; se minua nyt mietityttää. Entä millaisia tavoitteita olette työssäoppimisellenne siellä asettaneet?
Ihan alkuhämmingissä ei näitä tietysti pysty miettimään, mutta nyt on toinen viikko meneillään ja yllättävän äkkiä se aika aina vaan menee.
Miten siellä päiväkodin toiminnassa näkyy suunnitelmallisuus, entä leikki ja toiminnallisuus? Millaista on yhteistyö vanhempien kanssa?
Meidän Tallinnan matkamme suunnitelmat edistyvät hyvin; opintokäynnit on varattu sekä päiväkotiin että sosiaalikeskukseen, johon kuuluu päiväkeskus lapsille ja lastenkoti. Mahdollisesti saamme oman bussinkin meitä kuskaamaan, mutta se varmistuu lähiaikoina.
Mielenkiintoisia ja aurinkoisia päiviä sinne Espanjaan.
toivottelee Anneli