Hei!
Terkkuja Saksasta. Seittemän päivää töitä takana, pikkuhiljaa alkaa oppiin asioita ja tietään oman osaston rutiineja. Mulla ja Mintulla on menossa nyt 12 päivän työputkesta vasta viides päivä, mut nää viis päivää on menny aika nopeesti, joten toivottavasti loputki menee. Loppukuusta meillä kaikilla on kolme päivää vapaata, joten lähetään Berliiniin!
Eilen oltiin muutaman paikallisen sairaanhoitajaopiskelijan kanssa kaupungilla nauttimassa auringonpaisteesta ja kuumasta kahvista. Illalla mentiin mukaan seuraamaan heidän suomenkielen kurssia. Neljä niistä on tulossa elokuussa Suomeen työharjotteluun. Heillä on pakollisena kielikurssi ennen sitä.
Viime viikon sunnuntaina oltiin nuorisoteatterilla kuuntelemassa Mark Gillespietä ja Tom Drostia saksalaisten ystäviemme kanssa
.
Kaikki luulee täällä, että me opiskellaan sairaanhoitajiks ja se onki aika vaikee selittää, että me ollaan lähihoitajia eikä sairaanhoitajia, koska Saksassa ei lähihoitajia oo.
Ens viikoks on luvattu 25 astetta lämmintä, toivotaan että se pitää paikkansa!
-Judith, Sami ja Minttu
Hei Judith, Sami ja Minttu!
VastaaPoistaKiva kuulla teistä! Ja teillähän kuulostaa menevän kivasti ja olette kuulemma oikein ahkeria ja aktiivisia opiskelijoita. Kuulinkos minä oikein, että teistä tehdään ihan juttu sairaalan lehteen? Muistakaahan ottaa pari sellaista lehteä mukaan Suomeen niin mekin nähdään. Juu, tuo lähihoitajakoulutus on haasteellinen siellä ymmärtää, kun sen tasoista, aika vaativaa, hoitotyön koulutusta ei siellä eikä esim. Belgiassa, Hollannissa tai Kreikassa ole, vaan sairaanhoitajakoulutusta. Ja ihmettelyä aiheuttaa myös se monesti, miten vaativia hoitotyön tehtäviä lähihoitajatkin saavat tehdä Suomessa (jopa vaativampia kuin monessa muussa Euroopan maassa sairaanhoitajat. Hyvä, että teillä olette tutustuneet paikallisiin nuoriin ja olette päässeet mukaan tutustumaan kaupungin elämään vapaa-aikana. Berliinin matka kuulostaa myös tosi mielenkiintoiselta. Ehkä minäkin joskus sinne pääsen:-) Jaksamista ja antoisia kokemuksia jatkoonkin! Tiina