Hei! Ensimmäinen viikko on mennyt tutustuessa paikkaan. Mirkan kanssa olemme kolunneet joka kadun kun olemme onnistuneet eksymään lähes joka kerta kun olemme johonkin lähdetty, nyt jalat mukavasti rakoilla ja joka kadun kulma tuttu!:) Työssäoppimis paikkamme on tuossa 4kerrosta alempana, joten työmatkamme on hyvin lyhyt. Helena koti on mukava paikka ja asukkaat sielä hyväkuntoisia ja mukavia. Täällä on tällä hetkellä 10 opiskelijaa joten töitä ei kamalasti olla ehditty tehdä mutta osa opiskelijoista lähtee huomena. Säät ovat suosineet meitä lähes 30 lämmintä joka paivä, tänään olikin sitten ensimmäinen sadepäivä. Huomena olisi tarkoitus mennä Kansainvälisille päiville jotka kestävät neljäpäivää, sielä on ainakin huvipuisto muuta ei sitten tiedetäkkään mutta se selviää huomena!:) Kirjoitellaan taas lisää kun on jotain kerrottaaa ja lisäillään kuvia kun saadaan ne koneelle :)
aurinkoisin terveisin mirka ja janita
lauantai 28. huhtikuuta 2012
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Ai sorri, Tiina halusi myös viroksi ! Ole hyvä !
Olin tänä kotu hooltos .Käisime viie inimese kotus :Oli: vähi haige,parkinsoni haike,alsaimeri haike ja lihtsalt vanad apivajavad inimesed..Kòik lupasid mind lahkesti oma koju.Kohvi ja kooki pakuti ikka ka.
Ja sitten viela suomeksi tai melken suomeksi, viela viikko ja ei osa enä suomeksi .
Yksi työkaveri vei mu tänän kävelyle .Rapla on rakenetu uusi kävely polkku ,mitä kulke Raplan joen mukana ,luont on täysni koskematon, vain polkku on rakenatu ja tehty istuma paikkoja .Oli tosi kiva.Ja täälä on täysi kevad.
Olin tänä kotu hooltos .Käisime viie inimese kotus :Oli: vähi haige,parkinsoni haike,alsaimeri haike ja lihtsalt vanad apivajavad inimesed..Kòik lupasid mind lahkesti oma koju.Kohvi ja kooki pakuti ikka ka.
Ja sitten viela suomeksi tai melken suomeksi, viela viikko ja ei osa enä suomeksi .
Yksi työkaveri vei mu tänän kävelyle .Rapla on rakenetu uusi kävely polkku ,mitä kulke Raplan joen mukana ,luont on täysni koskematon, vain polkku on rakenatu ja tehty istuma paikkoja .Oli tosi kiva.Ja täälä on täysi kevad.
Terveisi Virosta ! On ollut tosi mielekintoinen jakso . Olen ollut Rapla hooltekodis ja myös kotihoitos .
Periaates koko toimnta on aika samalaista kui suomessa , mutta pärjävät paljon pienemala toimentulo rahalla ,vähämän työvoima ja paljon pieneepa palkka . Sitiki ihmiset on ystävälised ja meilä on myös ollut tosi hauska.
Olen tosi tytyväine että tulin tänne .Johtokunta on tosi avoimesti kertonut myös vaikeuksista mita heilä on .
Myös kaikki asukad on ottanut mu hyvin vastta.
Terveisi Reet !
Periaates koko toimnta on aika samalaista kui suomessa , mutta pärjävät paljon pienemala toimentulo rahalla ,vähämän työvoima ja paljon pieneepa palkka . Sitiki ihmiset on ystävälised ja meilä on myös ollut tosi hauska.
Olen tosi tytyväine että tulin tänne .Johtokunta on tosi avoimesti kertonut myös vaikeuksista mita heilä on .
Myös kaikki asukad on ottanut mu hyvin vastta.
Terveisi Reet !
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Hola!
Fuengirola
Päivä 1:
Maanantai
Saavuimme edellisenä iltana Fuengirolaan, Los Bolichesiin. Lentomatka sujui ongelmitta ja matkan aikana tarjoiltiin jopa kanasalaattia -jäillä. Pääsimme illalla Los Pacosiin asunnollemme, jossa meitä oli odottamassa kämppiksemme Joni ja Nina. Ensimmäinen yö oli koettelemusta, sillä kämpän sisälämpötila oli n. 15 astetta. Ei siinä sitten muu auttanut, kun vetää peitot (päiväpeitto mukaan lukien) korviin, kirjaimellisesti. Aamu olikin sitten hieman takkuisempi ja tukkoisempi. Meillä onneksi oli maanantai viela huilipäivä, ja päästiin tuona kyseisenä päivänä jo Espanjan auringon makuun. Päivä oli todella kuuma ja pitihän siinä sitten siirtyä parvekkeen puolelle ja vähentää vaatetta.
Kämppisten saapuessa töistä (La Casita de Martinin päiväkoti) lähdimme bussilla keskustaan päin, jossa meitä odotti suunnattoman suuri ostoskeskus kaikkine ihanine kauppoineen. Siellä vietimme aikaa nelisen tuntia ja me naiset ei jostain syystä keretty kiertämään kauppoja yhtään sen enempää, kuin oli käytettyjä tuntejakaan. Sinne joutunee siis vielä palaamaan.. Vaikka kauppojen paljous suhteessa kaytettävissä olevaan rahamäärään ei ole mahdollinen yhtälö, ei edes naisen logiikalla.
Shoppailujen jälkeen piti tietysti saada vatsaan täytettä ja eikun subwaysta patongit pöytään, jotka muuttui hyvin pian "take away" -aterioiksi, kun pitikin jo laittaa töppöstä toisen eteen bussipysäkille. Vaan turhaa oli sekin juoksu, sillä paikalliset ei aiivan samaan tahtii tuota kelloa vilkuile, mitä meikäläiset.. Siis hyvinpä ehdittiin! Pussukat ja nyssykät olalla kämpille ja valmistautumaan viikon ensimmäiseen työpäivään päiväkodissa.
Päivä 2:
Tiistai
Mitä mainiointa huomenta. Toisella pää niin tukossa, että eikun nappia naamariin ja toinen on muuten vaan niin pommissa, ettei heränny edes omaan herätyskelloonsa.. Siitä huolimatta nää kaks lähti kämppisten matkassa jalkapelillä kohti päiväkotia, jonne käveli sen 20-25 min. (2x25min/vrk=Hyötyliikuntaa)
Päiväkodissa vastaanotto oli ystävällinen, mutta tuntui, ettei kenelläkään ollut edes sitä kuuluisaa harmainta hajua siitä, kuinka kauan työssäoppimisjakso kestää. Selvennettyämme harjoittelun kestävän viisi viikkoa, meille näytettiin päiväkodin tilat. Oli luokkaa, mökkiä, leikkihäkkiä ja eläintarhaa.. Kaiken kaikkiaan totaalisen erilaista kuin Suomessa. Päiväkodin henkilökunta puhuu Englantia, hyvin 'very bad' huonoa Englantia. Tarkennettakoon, että siellä on siis yksi lastenhoitaja, joka sitä osaa puhua.
Ryhmä, jossa minä olen Jonin kanssa, siellä ei ohjaaja osaa Englantia edes sitä yhtä valittua sanaa, joten kommunikaatio meidän välillä on lähes olematonta. Ryhmässä, jossa Anni on, siellä ohjaajana toimii lasten Enganninkielen opettaja, siis tämä ainoa kielitaitoinen. Lucky Anni..
Meininki päiväkodissa noin yleisesti on ihan mieletöntä -sanan todellisessa merkityksessä. Näin varhaiskasvatuksellisesta näkökulmasta siellä on asia jos toinenkin aivan päälaellaan. Lapsia päiväkodissa on 120 ja hoitajia, sekä harjoittelijoita yhteensä ehkä 8 + sitten me neljä Suomalaista. Eli on täysin tavanomaista, että ryhmässä on esim. 21 lasta ja yksi hoitaja. Ja kyllä, näillä Espanjalaisilla hoitajillakin on vain kaksi kättä. Päiväkodin arjessa tuntemattomia käsitteitä ovat mm. hygienia, hiljaisuus ja järjestys. Työpäivän jälkeinen korvien tinnitys ja päänsärky ovat siis muodostuneet osaksi arkirutiinia.
Uuvuttavan ensimmäisen päivän jälkeen nämä ihmisriekaleet laahustivat kauppaan, josta loppumatka kotiin kävi taksitolpan kautta. Kotiin päästyä menin hetkeksi nuokkumaan partsille auringonpaisteeseen, mutta lopulta oli sammutettava kaikki ylikuormittuneet vastaanottimet ja pistettävä pitkäkseen tuhisevan Puolakan viereen. Pikku päikkäreille tulikin mittaa vain noin nelisen tuntia. Puoli kympin aikaan sai havahtua hammaspesulle ja takasin vällyjen väliin. Kummasti se vaan uni maittoi edelleen. Mahtoiko neitejä väsyttää..
Päivä 3:
Keskiviikko
Buenos dias! Aamuihmisiä, anyone? Melkosen oli hiljainen matka kohti päiväkotia. Hiljalleen siinä heräili kun työmaalle pääsi. Jotenkin nuo desibelit oli lapsilla huipussaan taas heti aamusta. Työpäivä mateli, kello ei liikkunut, eikä kirkkaalta taivaalta porottava aurinko helpottanut tukalaa oloa. Ruokalassa itkevät lapset oksentelivat toinen toisensa jälkeen syötyään ensin lautasellisen "keittoa" ja toisen lautasellisen kiinteää "ruokaa". Älämölö oli käsittämätön ja ruokarauhaa ei siellä tunneta, mikä näkyy lasten käytöksessä. Ruoan jälkeen osa lapsista menee nukkariin (ruokalan seinän takana.) Eri asia on, pystyykö siihen meteliin nukahtamaan. Lapset lepäävät joko rattaissaan tai lattiapedeillä. Ruokailukarnevaalien päätyttyä lapset pesevät hampaansa ja kätensä ja lähtevät ulos. Ulkona on aidatut pihat, joissa on laattalattiat ja leikkikaluja, kolmipyöriä, liukumäkiä ym. Oikeaan maastoon lapset pääsevät ainoastaan silloin, kun mennään katsomaan päiväkodin eläimiä (lehmä, hanhia, sika, lampaita/vuohia, kilpikonnia, pupuja, kalkkuna, kanoja, kyyhkyjä ja kultakaloja..) Jokainen ryhmä käy kerran viikossa katsomassa eläimiä. Myös koululaisryhmät vierailevat alueella.
Paahtavan päivän jälkeen lähdimme naisvoimin kiertämään kauppoja ja poikkesimme rantakahvilaan syömään, sillä päiväkodissa meillä ei ole ruokataukoa tai mitään muitakaan taukoja. Tarpeeksi kauppoja kierrettyämme, kävelimme kotiin jalkojen huutaessa jo hoosiannaa. Illalla poikkesimme taas läheisessä nettikahvilassa. Uni maittoi taas tämänkin päivän jälkeen.
Päivä 1:
Maanantai
Saavuimme edellisenä iltana Fuengirolaan, Los Bolichesiin. Lentomatka sujui ongelmitta ja matkan aikana tarjoiltiin jopa kanasalaattia -jäillä. Pääsimme illalla Los Pacosiin asunnollemme, jossa meitä oli odottamassa kämppiksemme Joni ja Nina. Ensimmäinen yö oli koettelemusta, sillä kämpän sisälämpötila oli n. 15 astetta. Ei siinä sitten muu auttanut, kun vetää peitot (päiväpeitto mukaan lukien) korviin, kirjaimellisesti. Aamu olikin sitten hieman takkuisempi ja tukkoisempi. Meillä onneksi oli maanantai viela huilipäivä, ja päästiin tuona kyseisenä päivänä jo Espanjan auringon makuun. Päivä oli todella kuuma ja pitihän siinä sitten siirtyä parvekkeen puolelle ja vähentää vaatetta.
Kämppisten saapuessa töistä (La Casita de Martinin päiväkoti) lähdimme bussilla keskustaan päin, jossa meitä odotti suunnattoman suuri ostoskeskus kaikkine ihanine kauppoineen. Siellä vietimme aikaa nelisen tuntia ja me naiset ei jostain syystä keretty kiertämään kauppoja yhtään sen enempää, kuin oli käytettyjä tuntejakaan. Sinne joutunee siis vielä palaamaan.. Vaikka kauppojen paljous suhteessa kaytettävissä olevaan rahamäärään ei ole mahdollinen yhtälö, ei edes naisen logiikalla.
Shoppailujen jälkeen piti tietysti saada vatsaan täytettä ja eikun subwaysta patongit pöytään, jotka muuttui hyvin pian "take away" -aterioiksi, kun pitikin jo laittaa töppöstä toisen eteen bussipysäkille. Vaan turhaa oli sekin juoksu, sillä paikalliset ei aiivan samaan tahtii tuota kelloa vilkuile, mitä meikäläiset.. Siis hyvinpä ehdittiin! Pussukat ja nyssykät olalla kämpille ja valmistautumaan viikon ensimmäiseen työpäivään päiväkodissa.
Päivä 2:
Tiistai
Mitä mainiointa huomenta. Toisella pää niin tukossa, että eikun nappia naamariin ja toinen on muuten vaan niin pommissa, ettei heränny edes omaan herätyskelloonsa.. Siitä huolimatta nää kaks lähti kämppisten matkassa jalkapelillä kohti päiväkotia, jonne käveli sen 20-25 min. (2x25min/vrk=Hyötyliikuntaa)
Päiväkodissa vastaanotto oli ystävällinen, mutta tuntui, ettei kenelläkään ollut edes sitä kuuluisaa harmainta hajua siitä, kuinka kauan työssäoppimisjakso kestää. Selvennettyämme harjoittelun kestävän viisi viikkoa, meille näytettiin päiväkodin tilat. Oli luokkaa, mökkiä, leikkihäkkiä ja eläintarhaa.. Kaiken kaikkiaan totaalisen erilaista kuin Suomessa. Päiväkodin henkilökunta puhuu Englantia, hyvin 'very bad' huonoa Englantia. Tarkennettakoon, että siellä on siis yksi lastenhoitaja, joka sitä osaa puhua.
Ryhmä, jossa minä olen Jonin kanssa, siellä ei ohjaaja osaa Englantia edes sitä yhtä valittua sanaa, joten kommunikaatio meidän välillä on lähes olematonta. Ryhmässä, jossa Anni on, siellä ohjaajana toimii lasten Enganninkielen opettaja, siis tämä ainoa kielitaitoinen. Lucky Anni..
Meininki päiväkodissa noin yleisesti on ihan mieletöntä -sanan todellisessa merkityksessä. Näin varhaiskasvatuksellisesta näkökulmasta siellä on asia jos toinenkin aivan päälaellaan. Lapsia päiväkodissa on 120 ja hoitajia, sekä harjoittelijoita yhteensä ehkä 8 + sitten me neljä Suomalaista. Eli on täysin tavanomaista, että ryhmässä on esim. 21 lasta ja yksi hoitaja. Ja kyllä, näillä Espanjalaisilla hoitajillakin on vain kaksi kättä. Päiväkodin arjessa tuntemattomia käsitteitä ovat mm. hygienia, hiljaisuus ja järjestys. Työpäivän jälkeinen korvien tinnitys ja päänsärky ovat siis muodostuneet osaksi arkirutiinia.
Uuvuttavan ensimmäisen päivän jälkeen nämä ihmisriekaleet laahustivat kauppaan, josta loppumatka kotiin kävi taksitolpan kautta. Kotiin päästyä menin hetkeksi nuokkumaan partsille auringonpaisteeseen, mutta lopulta oli sammutettava kaikki ylikuormittuneet vastaanottimet ja pistettävä pitkäkseen tuhisevan Puolakan viereen. Pikku päikkäreille tulikin mittaa vain noin nelisen tuntia. Puoli kympin aikaan sai havahtua hammaspesulle ja takasin vällyjen väliin. Kummasti se vaan uni maittoi edelleen. Mahtoiko neitejä väsyttää..
Päivä 3:
Keskiviikko
Buenos dias! Aamuihmisiä, anyone? Melkosen oli hiljainen matka kohti päiväkotia. Hiljalleen siinä heräili kun työmaalle pääsi. Jotenkin nuo desibelit oli lapsilla huipussaan taas heti aamusta. Työpäivä mateli, kello ei liikkunut, eikä kirkkaalta taivaalta porottava aurinko helpottanut tukalaa oloa. Ruokalassa itkevät lapset oksentelivat toinen toisensa jälkeen syötyään ensin lautasellisen "keittoa" ja toisen lautasellisen kiinteää "ruokaa". Älämölö oli käsittämätön ja ruokarauhaa ei siellä tunneta, mikä näkyy lasten käytöksessä. Ruoan jälkeen osa lapsista menee nukkariin (ruokalan seinän takana.) Eri asia on, pystyykö siihen meteliin nukahtamaan. Lapset lepäävät joko rattaissaan tai lattiapedeillä. Ruokailukarnevaalien päätyttyä lapset pesevät hampaansa ja kätensä ja lähtevät ulos. Ulkona on aidatut pihat, joissa on laattalattiat ja leikkikaluja, kolmipyöriä, liukumäkiä ym. Oikeaan maastoon lapset pääsevät ainoastaan silloin, kun mennään katsomaan päiväkodin eläimiä (lehmä, hanhia, sika, lampaita/vuohia, kilpikonnia, pupuja, kalkkuna, kanoja, kyyhkyjä ja kultakaloja..) Jokainen ryhmä käy kerran viikossa katsomassa eläimiä. Myös koululaisryhmät vierailevat alueella.
Paahtavan päivän jälkeen lähdimme naisvoimin kiertämään kauppoja ja poikkesimme rantakahvilaan syömään, sillä päiväkodissa meillä ei ole ruokataukoa tai mitään muitakaan taukoja. Tarpeeksi kauppoja kierrettyämme, kävelimme kotiin jalkojen huutaessa jo hoosiannaa. Illalla poikkesimme taas läheisessä nettikahvilassa. Uni maittoi taas tämänkin päivän jälkeen.
Päivä 4:
Torstai
Torstai
Aamuinen katsaus verhojen välistä näytti pilviseltä. Eipähän ainakaan
harmittanut olla töissä niin paljoa sään puolesta. Murot kauluksille ja
reippahin askelin työmaalle lapsia paimentamaan. Päivä kulki ihan mukavaan
malliin ja tän viikon aikana on oppinu jo paljon yksittäisiä sanoja espanjaksi.
Kielimuurit on pian historiaa!
Työpäivän jälkeen taas sisuskaluja riipivä nälkä ja kaupan kautta sitä mentiinkin kotiin. Taiottiin kotoliedellä niinkin spesiaali ateria, kuin tonnikalamakaronimössö. Ehtaa tavaraa! Ensimmäinen kämpillä tehty ruoka, siis ei huono. Joni muutti tänään kaverinsa kanssa toiseen kämppään ja me leidit jäätiin kolmistaan tänne. Jääpähän meille enemmän ruokaa. Iltasella tuli taas norkoiltua nettikahvilassa ja huulta purren sai kotio päin astella, kun koti-ikävä muistutti taas olemassaolostaan. Kotimatkalla joutui vähän pelästymään, kun yksinäinen ”yöntimo” käveli meitä vastaan pimeällä jalkakäytävällä.Viksuna tyttönä toi toinen meistä katto vielä taakseen ja tokas: ”Se katto taakseen!”... OH, AND YOU DIDN’T?! Ja eikun kiireen vilkkaan kotiovea kohti. Taas sai todeta ja kiittää, että on meillä sentään toisemme täällä.
Mitä pidemmälle iltaa mennään, sitä levottomammaksi jutut käy ja oman mielikuvituksen tuotokset alkaa pelottamaan jo itteäkin. Siispä näihin kuviin ja tunnelmiin, hasta luego!
Parvekenakymat
Matkan varrelta toista kotiin
Rannalta
Kotonurkilta, Los Pacos
Meijan kamppa tuo valkoinen tuossa edessa
Ollaan kavelty paljon -pirun hyvilla kengilla!
Kaytiin Fuengirolan elaintarhassa, Bioparcissa!
Auringonpolttamin terkuin, Ella & Anni
Työpäivän jälkeen taas sisuskaluja riipivä nälkä ja kaupan kautta sitä mentiinkin kotiin. Taiottiin kotoliedellä niinkin spesiaali ateria, kuin tonnikalamakaronimössö. Ehtaa tavaraa! Ensimmäinen kämpillä tehty ruoka, siis ei huono. Joni muutti tänään kaverinsa kanssa toiseen kämppään ja me leidit jäätiin kolmistaan tänne. Jääpähän meille enemmän ruokaa. Iltasella tuli taas norkoiltua nettikahvilassa ja huulta purren sai kotio päin astella, kun koti-ikävä muistutti taas olemassaolostaan. Kotimatkalla joutui vähän pelästymään, kun yksinäinen ”yöntimo” käveli meitä vastaan pimeällä jalkakäytävällä.Viksuna tyttönä toi toinen meistä katto vielä taakseen ja tokas: ”Se katto taakseen!”... OH, AND YOU DIDN’T?! Ja eikun kiireen vilkkaan kotiovea kohti. Taas sai todeta ja kiittää, että on meillä sentään toisemme täällä.
Mitä pidemmälle iltaa mennään, sitä levottomammaksi jutut käy ja oman mielikuvituksen tuotokset alkaa pelottamaan jo itteäkin. Siispä näihin kuviin ja tunnelmiin, hasta luego!
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Työssäoppiminen Saksassa
Hei!
Terkkuja Saksasta. Seittemän päivää töitä takana, pikkuhiljaa alkaa oppiin asioita ja tietään oman osaston rutiineja. Mulla ja Mintulla on menossa nyt 12 päivän työputkesta vasta viides päivä, mut nää viis päivää on menny aika nopeesti, joten toivottavasti loputki menee. Loppukuusta meillä kaikilla on kolme päivää vapaata, joten lähetään Berliiniin!
Eilen oltiin muutaman paikallisen sairaanhoitajaopiskelijan kanssa kaupungilla nauttimassa auringonpaisteesta ja kuumasta kahvista. Illalla mentiin mukaan seuraamaan heidän suomenkielen kurssia. Neljä niistä on tulossa elokuussa Suomeen työharjotteluun. Heillä on pakollisena kielikurssi ennen sitä.
Viime viikon sunnuntaina oltiin nuorisoteatterilla kuuntelemassa Mark Gillespietä ja Tom Drostia saksalaisten ystäviemme kanssa
.
Kaikki luulee täällä, että me opiskellaan sairaanhoitajiks ja se onki aika vaikee selittää, että me ollaan lähihoitajia eikä sairaanhoitajia, koska Saksassa ei lähihoitajia oo.
Ens viikoks on luvattu 25 astetta lämmintä, toivotaan että se pitää paikkansa!
-Judith, Sami ja Minttu
Terkkuja Saksasta. Seittemän päivää töitä takana, pikkuhiljaa alkaa oppiin asioita ja tietään oman osaston rutiineja. Mulla ja Mintulla on menossa nyt 12 päivän työputkesta vasta viides päivä, mut nää viis päivää on menny aika nopeesti, joten toivottavasti loputki menee. Loppukuusta meillä kaikilla on kolme päivää vapaata, joten lähetään Berliiniin!
Eilen oltiin muutaman paikallisen sairaanhoitajaopiskelijan kanssa kaupungilla nauttimassa auringonpaisteesta ja kuumasta kahvista. Illalla mentiin mukaan seuraamaan heidän suomenkielen kurssia. Neljä niistä on tulossa elokuussa Suomeen työharjotteluun. Heillä on pakollisena kielikurssi ennen sitä.
Viime viikon sunnuntaina oltiin nuorisoteatterilla kuuntelemassa Mark Gillespietä ja Tom Drostia saksalaisten ystäviemme kanssa
.
Kaikki luulee täällä, että me opiskellaan sairaanhoitajiks ja se onki aika vaikee selittää, että me ollaan lähihoitajia eikä sairaanhoitajia, koska Saksassa ei lähihoitajia oo.
Ens viikoks on luvattu 25 astetta lämmintä, toivotaan että se pitää paikkansa!
-Judith, Sami ja Minttu
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Työssäoppimisjakso Tanskassa, Herningissä 9.-20.4.
Moikka taas täältä tuulisesta Herningistä! :)
Päivät vilisee niin kauheeta vauhtia, uskomatonta, että enää 2 työpäivää jäljellä! Teemme siis pidempiä päiviä, jotta saimme perjantain vapaaksi, koska haluamme mennä päiväksi Köpikseen. :) Niin hirveä tuuli on ollut kaksi päivää, että meinaa todella lähteä tukka päästä!!
Viikonloppuun mahtui paljon puuhaa, perjantaina olimme keskustassa shoppailemassa ja lauantaina sellaisessa isossa ostoskeskuksessa... Illalla kävimme katsastamassa hieman yöelämää, jaksoimmekin tanssia melkein kolmeen asti, kunnes Nukkumatti tuli muistuttelemaan nukkumaanmenosta... :P
Sunnuntaina teimme pyörälenkin ihanassa aurinkoisessa säässä, sekä istuimme puistossa piknikillä ja otimme aurinkoa. What a nice weekend!
Tiina kyselikin kommentissaan, mitä positiivisia asioita olemme huomanneet päiväkodissa... Olemme muistaneet kirjoittaa vain asioista, joista olemme olleet tosi yllättyneitä ja ihmeissämme...
Päiväkodissa on siis paljon hyvää ja myös asioita, joita voisi rantautua Suomeenkin! Päiväkodissa on siis yksi poika, jonka äiti on suomalainen, ja olemme jutelleet hänen kanssaan jonkin verran. Puhuimme, että Tanskassa ollaan ehkä liiankin "rentoja" ja Suomessa taas liian tiukkoja ja ylihuolehtivaisia.
Täällä on ihanaa, kun lapset saavat juosta ja temmeltää rauhassa sekä kiipeillä ja käyttää kehoaan. :)
Tiinalle myös tiedoksi, että päiväkotiin on matkaa vähän yli 8 km. :) Välillä menemme bussilla!
Vaikka ei ole nukkaria, on muitakin tapoja rentoutua... toki olemme sitä mieltä, että ehkä 2-3 -vuotiaat tarvitsisivat vielä pienet unet päivässä, mutta täällä ei olla sitä mieltä. Ryhmässämme on otettu käyttöön sellainen rentoutushetki, jossa lapset hierovat toisiaan vuorotellen rauhallisen musiikin tahdissa. Se on tosi mukavaa ja lapset nauttivat!
Lapset ovat ottaneet meidät hyvin vastaan ja kielimuuri ei ole este yhdessä tekemiselle ja olemiselle.
Koemme olevamme välillä kuin mitäkin julkkiksia, kun lapset vaan katselevat meitä niin pitkään ja ihmettelevät. :D Lapset eivät siis myöskään oikein ymmärrä, että emme ymmärrä heitä... he puhuvat meille jatkuvasti ja saattavat kysyä saman kysymyksen monta kertaa ihmetellen, miksemme osaa vastata... :D Vanhemmatkin ovat sanoneet, että meistä on puhuttu kotona tosi paljon! :)
On muuten tosi ihana asia täällä, että vanhemmat tulevat aina lapsia hakiessaan hetkeksi ryhmään juttelemaan kaikille ja viettämään aikaa 5-15 minuutiksi!! Suomessa sellaista tapahtuu kai todella harvoin. Lapset tuntee toistensa vanhemmat ja mekin olemme heihin päässeet tutustumaan. He ovat todella tietoisia lastensa asioista päivähoidossa!
Tänään aamulla olimme käymässä koulussa, josta siis valmistuu jonkinlaisia kollegoitamme... :D Seurasimme paria oppituntia, mikä oli mukavaa.
Päiväkodissa esittelimme tekemämme Suomi-posterin, missä oli kuvia ja asioita Suomesta... lapset tykkäsivät siitä, etenkin Muumimaailma -kohdasta. :) Sitten lauloimme lastenlaulun suomeksi, jota leikimme sitten yhdessä!
Seuraavaksi jälleen muutamia kuvia...
Päiväkodin etupiha.
Hanna varastaa pallon.
Maalivahdin aloituspotku.
Trampoliinileikkejä.
Antaa kaikkien kukkien kukkia.
Vierailimme toisessa päiväkodissa, joka oli samaa yritystä. Se oli ikäänkuin farmi-päiväkoti, jossa oli 2 hevosta ja 2 marsua.
Polttopuut.
Vastatuuleen 8,5 km.
Tässä laulamme Leipuri Hiivaa suomeksi.
Ravintolassa.
Lapset syömässä lounaseväitään.
Hanna tekemässä välipalaleipiä. "SMØR, OST ELLER LEVERPASTEJ?"
Ansku bussissa.
Sunnuntaina piknikillä.
Vähemmän tuulisia päiviä odotellen
Anna-Sofia ja Hanna
Päivät vilisee niin kauheeta vauhtia, uskomatonta, että enää 2 työpäivää jäljellä! Teemme siis pidempiä päiviä, jotta saimme perjantain vapaaksi, koska haluamme mennä päiväksi Köpikseen. :) Niin hirveä tuuli on ollut kaksi päivää, että meinaa todella lähteä tukka päästä!!
Viikonloppuun mahtui paljon puuhaa, perjantaina olimme keskustassa shoppailemassa ja lauantaina sellaisessa isossa ostoskeskuksessa... Illalla kävimme katsastamassa hieman yöelämää, jaksoimmekin tanssia melkein kolmeen asti, kunnes Nukkumatti tuli muistuttelemaan nukkumaanmenosta... :P
Sunnuntaina teimme pyörälenkin ihanassa aurinkoisessa säässä, sekä istuimme puistossa piknikillä ja otimme aurinkoa. What a nice weekend!
Tiina kyselikin kommentissaan, mitä positiivisia asioita olemme huomanneet päiväkodissa... Olemme muistaneet kirjoittaa vain asioista, joista olemme olleet tosi yllättyneitä ja ihmeissämme...
Päiväkodissa on siis paljon hyvää ja myös asioita, joita voisi rantautua Suomeenkin! Päiväkodissa on siis yksi poika, jonka äiti on suomalainen, ja olemme jutelleet hänen kanssaan jonkin verran. Puhuimme, että Tanskassa ollaan ehkä liiankin "rentoja" ja Suomessa taas liian tiukkoja ja ylihuolehtivaisia.
Täällä on ihanaa, kun lapset saavat juosta ja temmeltää rauhassa sekä kiipeillä ja käyttää kehoaan. :)
Tiinalle myös tiedoksi, että päiväkotiin on matkaa vähän yli 8 km. :) Välillä menemme bussilla!
Vaikka ei ole nukkaria, on muitakin tapoja rentoutua... toki olemme sitä mieltä, että ehkä 2-3 -vuotiaat tarvitsisivat vielä pienet unet päivässä, mutta täällä ei olla sitä mieltä. Ryhmässämme on otettu käyttöön sellainen rentoutushetki, jossa lapset hierovat toisiaan vuorotellen rauhallisen musiikin tahdissa. Se on tosi mukavaa ja lapset nauttivat!
Lapset ovat ottaneet meidät hyvin vastaan ja kielimuuri ei ole este yhdessä tekemiselle ja olemiselle.
Koemme olevamme välillä kuin mitäkin julkkiksia, kun lapset vaan katselevat meitä niin pitkään ja ihmettelevät. :D Lapset eivät siis myöskään oikein ymmärrä, että emme ymmärrä heitä... he puhuvat meille jatkuvasti ja saattavat kysyä saman kysymyksen monta kertaa ihmetellen, miksemme osaa vastata... :D Vanhemmatkin ovat sanoneet, että meistä on puhuttu kotona tosi paljon! :)
On muuten tosi ihana asia täällä, että vanhemmat tulevat aina lapsia hakiessaan hetkeksi ryhmään juttelemaan kaikille ja viettämään aikaa 5-15 minuutiksi!! Suomessa sellaista tapahtuu kai todella harvoin. Lapset tuntee toistensa vanhemmat ja mekin olemme heihin päässeet tutustumaan. He ovat todella tietoisia lastensa asioista päivähoidossa!
Tänään aamulla olimme käymässä koulussa, josta siis valmistuu jonkinlaisia kollegoitamme... :D Seurasimme paria oppituntia, mikä oli mukavaa.
Päiväkodissa esittelimme tekemämme Suomi-posterin, missä oli kuvia ja asioita Suomesta... lapset tykkäsivät siitä, etenkin Muumimaailma -kohdasta. :) Sitten lauloimme lastenlaulun suomeksi, jota leikimme sitten yhdessä!
Seuraavaksi jälleen muutamia kuvia...
Välillä näinkin päin!
Vähemmän tuulisia päiviä odotellen
Anna-Sofia ja Hanna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)