Kaksi viikkoa on nyt hurahtanut silmissä! Tässä niistä lyhyesti:
Ensimmäinen viikko: Alkuviikko oli aikamoista hamuilua, tapasimme Phil ja Susann ensimmäisenä päivänä ja kävimme läpi omia tavoitteitamme ja tulevia työpaikkoja. Toisena päivänä kävimme eräässä konferenssissa, missä käsiteltiin erilaisia sosiaali- ja terveysalan asioita. Torstaina ja perjantaina menimme kaikki Geoffrey Harris Houseen, jossa asiakkaat olivat kehitysvammaisia. Siellä jakauduimme niin, että Samuel siivosi, Jenni ja Vilma oli yhdessä ja Kari yhdessä huoneessa. Torstai meni aikalailla tutustuessa työntekijöihin ja asiakkaisiin, eikä siellä oikein saatu paljoa tehtyä. Kaipaamaan jäi esimerkiksi talon esittelyä yms. koska sellaista emme saaneet. Perjantai meni aika samoissa merkeissä, paitsi että silloin olivat eläkkeellejäämisjuhlat, joista Jenni jo aikaisemmin mainitsikin kirjoituksissaan. Tähän paikkaan kulkiessa matkoihin kului yhteensä 4 tuntia päivässä ja se oli hieman puuduttavaa.
Toinen viikko: Vilma ja muut jatkoivat Geoffrey Harris Housessa, siellä Vilma tutustui eri päivinä eri toimintahuoneisiin, mm: DVD-huone, musiikkihuone, kasvihuone, leipomishuone. Ryhmissä oltiin päivän aikana 2 tuntia. Päivärytmi meni niin, että aamulla kun asiakkaat tulivat, oli teehetki, sitten asiakkaat menivät ryhmiin jonka jälkeen oli lounas. Lounaan jälkeen oli oleskelua. Hoidollista työtä ei saanut oikeastaan tehdä, eikä sitä paljoa ollutkaan. Vessareissuissa esimerkiksi ei saanut auttaa vakuuttamattomuuden vuoksi. Hoitotyö mitä sai tehdä keskittyi lähinnä syöttämiseen ja asiakkaiden kanssa jutusteluun. Vilma sai myös laittaa nestettä gastrostomiapotilaalle.
Kari vietti tämän viikon CTPLD:ssä Susann Stonen kanssa. Tämä työ oli lähinnä kotikäyntejä kehitysvammaisten kanssa. Kotikäynneillä keskusteltiin asiakkaiden kanssa, että miten heillä on sujunut ja mitä kaikkea heillä oli edessä lähitulevaisuudessa. Kari pääsi myös käymään maanantaina 'referral meetingissä' jossa käytiin kaikki asiakkaat läpi ja miten heidän viime viikkonsa on mennyt. Maanantain aikana oli myös ensimmäinen asiakaskäynti, joka olikin Surreyn sairaalassa, koska asiakas oli joutunut juuri sinne, joten Kari pääsi myös näkemään paikallisen sairaalan. Maanantaina Susann esitteli myös toimistorakennuksen ja antoi opiskelijoiden kansion luettavaksi. Tiistaina oli muutama asiakaskäynti ja näiden välillä Susann antoi paljon luettavaa erilaisista materiaaleista, joita he käyttävät asiakkaiden kanssa. Keskiviikkona Susann ja Kari oli kehitysvammaisille suunnatussa tapaamisessa, jossa käsiteltiin viharikoksia ja yleistä turvallisuutta, kun liikutaan ulkona. Loppuviikkona käytiin vielä muutamalla kotikäynnillä.
Tämän viikon torstaina Phil ja Susann kävivät meidän asunnolla ja keskustelimme siitä, että miten meillä oli mennyt tämän kahden viikon aikana, mitkä fiilikset Jennillä, Samuelilla ja Ritvalla oli ja mitä Karilla ja Vilmalla on vielä edessä.
Tähän mennessä olemme tulleet siihen tulokseen, että täällä on hyvin vaikea suorittaa näyttöjä, koska näyttökriteerit eivät toteudu ainakaan tähän mennessä olleissa paikoissamme. Jäljellä on silti vielä yksi uusi harjoittelupaikka, emmekä vielä tiedä olisiko siellä mahdollista suorittaa esimerkiksi osaa näytöstä.
Kaksi viikkoa on mennyt erittäin nopeasti ja erittäin mukavaa on ollut!
Terveiset aurinkoisesta Englannista toivoo Vilma ja Kari !
Hei Vilma ja Kari,
VastaaPoistaolette kertoneet mukavasti, mitä siellä tapahtuu ja mitä olette kokeneet ja antoisalta vaikuttaa. Laitoitte tekstiä myös luokkanne moodleen ja sinne vastasin teille. Oli kiva, kun kävitte myös siellä kertomassa kokemuksestanne, sillä tännehän ei luokkakaverinne välttämättä "eksy". Minä olin todistamassa torstaina (kylläkin vain hetken ajan telkusta) tanskalaisia ristiäisjuhlallisuuksi ja te pääsette pian tutustumaan kuninkaallisiin häihin...tai ainakin olette siellä samalla saarella, kun sitä juhlaa vietetään ja muutahan siellä ei sinä päivänä taida tapahtuakaan!! Täällä Suomessahan tänään jännitetään jotain ihan muullaisia juttuja..eli vähemmän rojaltisia vaaleja. Palataan ja odottelen jatkokertomuksianne:-) Tiina