Huomena olis viiminen päivä töissä! Ei millään haluttais palata suomeen ku nyt on juuri alkanut kunnon hellekaudet täälä!<3
Alkuviikosta kävimme Malagassa! Aivan ihana paikka. käytiin ihan älyttömän isossa kirkossa, kauhee sokkelo! Tai no koko kylä/kaupunki on ihme sokkelo :D Kävästiin myös huvipuistossa Bedalmadeenassa, tai tivoli siinä luki mut huvipuistolta se näytti :D Toissapäivänä kävimme Mijaken kylässä ja tuli taas käveltyä hirveästi. :D
Eilen oli viimeinen näyttöpäivä ja näyttö meni hyvin, numerotkin saatiin jo.
aurinkoisin terveisin. mirka ja janita
torstai 24. toukokuuta 2012
tiistai 15. toukokuuta 2012
Hola!
Terveisiä täältä Espanjasta. Nyt on jo 3 viikkoa takana ja aika on mennyt todella nopeasti. Töissä on ollut mukavaa ja olemme oppineet jopa kulkemaan täällä. Viime viikolla kävimme vesipuistossa ja opettajan kanssa eläintarhassa. Tänään olimme markkinoilla, jotka olivat järkyttävän isot. Saimme ostettua jopa tuliaisia.
Toisella viikolla olimme kipeitä, mutta nyt pikkuhiljaa alamme tervehtymään. Seuraavilla vapailla on tarkoitus käydä Malagassa ja Mijaksen kylässä. Lämmintä on ollut, joka päivä mittari näyttää yli +30! ;) Nyt olen juuri lähdössä töihin ja Janita jää kotiin lepäämään kun on vapaapäivä. Kirjoitellaan taas kun on jotain kerrottavaa.
Tässä vähän parveke näkymää!! :)
Aurinkoisin terveisin. Mirka ja Janita :)
Toisella viikolla olimme kipeitä, mutta nyt pikkuhiljaa alamme tervehtymään. Seuraavilla vapailla on tarkoitus käydä Malagassa ja Mijaksen kylässä. Lämmintä on ollut, joka päivä mittari näyttää yli +30! ;) Nyt olen juuri lähdössä töihin ja Janita jää kotiin lepäämään kun on vapaapäivä. Kirjoitellaan taas kun on jotain kerrottavaa.
Aurinkoisin terveisin. Mirka ja Janita :)
tiistai 8. toukokuuta 2012
Englanti part 2
Moikka!!!
Sateet jatkuu etela-englannissa varmaan viela viimeset kaks viikkoo mita taalla ollaan. Toissa pomo sanoi ettei oo 36 vuoteen ollut nain kamalaa ilmaa ja nain kauaa. Ehka tama on jotain meidan hyvaa tuuria tai jotain. Mutta viime viikolla aloitettiin beechesissa, kehitysvammaisten lasten hoito paikassa. Tehdaan siella paaosin iltavuoroa koska paivalla lapset ovat koulussa eivatka silloin ole kuin aamulla muutaman tunnin paikalla. Siella lapset paaosin leikkivat omia juttuja ja katsovat telkkaria, ei niinkaan ole ohjattua tekemista, koska paikan on tarkoitus olla kodin omainen. Me jutellaan lasten kanssa ja autetaan syomisessa jonku verran mita tarvitsevat ja siivoillaan jalkia. Siella on yleensa kaks tyontekijaa +me ja 1-3 lasta paikalla, joten tekemista ei ole kauheasti. Ensi viikon loppuna olemme lauantaina toissa ja silloin paikalla on enemman lapsia ja menemme varmaan jonnekkin retkelle jos saa sallii.
Viime viikonloppuna olimme lontoossa katselemassa nahtavyyksia, onneksi ei satanut vetta. Siella meni koko paiva pyoriskellessa paikasta toiseen.
Terveisia tutuille!!
Sateisin terveisin Sofia ja Janina
Sateet jatkuu etela-englannissa varmaan viela viimeset kaks viikkoo mita taalla ollaan. Toissa pomo sanoi ettei oo 36 vuoteen ollut nain kamalaa ilmaa ja nain kauaa. Ehka tama on jotain meidan hyvaa tuuria tai jotain. Mutta viime viikolla aloitettiin beechesissa, kehitysvammaisten lasten hoito paikassa. Tehdaan siella paaosin iltavuoroa koska paivalla lapset ovat koulussa eivatka silloin ole kuin aamulla muutaman tunnin paikalla. Siella lapset paaosin leikkivat omia juttuja ja katsovat telkkaria, ei niinkaan ole ohjattua tekemista, koska paikan on tarkoitus olla kodin omainen. Me jutellaan lasten kanssa ja autetaan syomisessa jonku verran mita tarvitsevat ja siivoillaan jalkia. Siella on yleensa kaks tyontekijaa +me ja 1-3 lasta paikalla, joten tekemista ei ole kauheasti. Ensi viikon loppuna olemme lauantaina toissa ja silloin paikalla on enemman lapsia ja menemme varmaan jonnekkin retkelle jos saa sallii.
Viime viikonloppuna olimme lontoossa katselemassa nahtavyyksia, onneksi ei satanut vetta. Siella meni koko paiva pyoriskellessa paikasta toiseen.
Terveisia tutuille!!
Sateisin terveisin Sofia ja Janina
maanantai 7. toukokuuta 2012
Viimeistä viedään! - Saksa
"Mulla on enää kaks työvuoroo jäljellä!"
Siinä kommentti jolla aloittaa! Elikkä siis loppu lähenee aina vaan nopeammin. Aika on mennyt niin nopeasti, että sitä rupeaa miettimään mitä sitä on tullut loppupeleissä tehtyä. Viisi viikkoa on kulunut kuin siivillä ja pittemmäksikin aikaa olisi voinut jäädä, tosin vain lomailemaan :).
Viime viikonloppuna meillä kaikilla oli neljän päivän vapaat ja juuri niille päiville iski mukavat helteet, +30 tuntumaan oli joka päivä. Judith lähti vapaillaan Heidenheimii sukulaisilleen ja Minttu sinne Hannoveriin. Itse jäin tyytyväisenä tutustamaan Göttingenin keskustaan sekä sairaalan ensiapuun.
Ensiavusta menin hakemaan vain päänsärkylääkettä, mutta siihen taas sitten tarvittiin kolme eri sairaanhoitajaa ja yksi lääkäri että sain viestini perille. Elikkä kovin kielitaitoisia täälä ei olla. Aikaa tähän meni noin tunti.
Nyt tämän viimeisen työviikon jälkeen minä ja Judith ollaan menossa yhden saksalaisen tuttavamme synttärijuhliin Mindeniin ja Minttu menee kaverinsa kanssa Hannoveriin. Sunnuntaina sitten lennetään takaisin Suomeen ja se olis sitten siinä.
Annamme suosittelumme Saksan maalle ja Evangelisches Krankenhaus Göttingen-Weendelle!!!
Sami, Minttu & Judith
Siinä kommentti jolla aloittaa! Elikkä siis loppu lähenee aina vaan nopeammin. Aika on mennyt niin nopeasti, että sitä rupeaa miettimään mitä sitä on tullut loppupeleissä tehtyä. Viisi viikkoa on kulunut kuin siivillä ja pittemmäksikin aikaa olisi voinut jäädä, tosin vain lomailemaan :).
Viime viikonloppuna meillä kaikilla oli neljän päivän vapaat ja juuri niille päiville iski mukavat helteet, +30 tuntumaan oli joka päivä. Judith lähti vapaillaan Heidenheimii sukulaisilleen ja Minttu sinne Hannoveriin. Itse jäin tyytyväisenä tutustamaan Göttingenin keskustaan sekä sairaalan ensiapuun.
Ensiavusta menin hakemaan vain päänsärkylääkettä, mutta siihen taas sitten tarvittiin kolme eri sairaanhoitajaa ja yksi lääkäri että sain viestini perille. Elikkä kovin kielitaitoisia täälä ei olla. Aikaa tähän meni noin tunti.
Nyt tämän viimeisen työviikon jälkeen minä ja Judith ollaan menossa yhden saksalaisen tuttavamme synttärijuhliin Mindeniin ja Minttu menee kaverinsa kanssa Hannoveriin. Sunnuntaina sitten lennetään takaisin Suomeen ja se olis sitten siinä.
Annamme suosittelumme Saksan maalle ja Evangelisches Krankenhaus Göttingen-Weendelle!!!
Sami, Minttu & Judith
torstai 3. toukokuuta 2012
Englanti
Heippa!!
Taalla ollaan ja harjottelu jo puolessa valissa, miten aika onkaan vierahtany niin nopeesti. Ei olla aikasemmin paasty kirjottaa ku netti ei ole halunnut olla yhteistyossa meidan kanssa.
Eka viikko oltiin kaikki eri paikoissa, mina olin kingsfieldin tiimissa kotihoidon paikassa ja janina oli sen meijan ohjaajan susanin tiimissa. Ja Aleksi oli beechsissa, kehitysvammaisten lasten hoitopaikka jonne vanhemmat voi tuoda lapsen hoitoon.
Toisella viikolla mentiin Janinan kans Ellen Terryyn, se on paivatoiminta keskus kehitysvammaisille, siella kaytiin aika paljon retkilla ja ajeleen, yhtena paivana lahettiin Brightoniin, sinne on taalta n. tunnin ajo matka. Pakattiin evaat mukaan ja kaytiin vaan ajeleen siella kun oli huono ilma, ja kaytiin devil's dukessa syomassa lounaat.
Nyt ollaan Janinan kans siella beechessa koko loppu aika, vasta kaks paivaa oltu siel mutta kivalta vaikuttaa, ainaki tyontekijat, lapsia ei olla tavattu viel kunnolla.
Vetta taal on satanu koko ajan, kolmena paivana aurinko sallinu nayttaytya mutta ollu siita huolimatta tosi kivaa :) Terkkuja suomeen!!
T. Sofia Janina ja Aleksi
ps. kirjotellaan joskus enemman ku loppuu aika kirjaston koneella
Taalla ollaan ja harjottelu jo puolessa valissa, miten aika onkaan vierahtany niin nopeesti. Ei olla aikasemmin paasty kirjottaa ku netti ei ole halunnut olla yhteistyossa meidan kanssa.
Eka viikko oltiin kaikki eri paikoissa, mina olin kingsfieldin tiimissa kotihoidon paikassa ja janina oli sen meijan ohjaajan susanin tiimissa. Ja Aleksi oli beechsissa, kehitysvammaisten lasten hoitopaikka jonne vanhemmat voi tuoda lapsen hoitoon.
Toisella viikolla mentiin Janinan kans Ellen Terryyn, se on paivatoiminta keskus kehitysvammaisille, siella kaytiin aika paljon retkilla ja ajeleen, yhtena paivana lahettiin Brightoniin, sinne on taalta n. tunnin ajo matka. Pakattiin evaat mukaan ja kaytiin vaan ajeleen siella kun oli huono ilma, ja kaytiin devil's dukessa syomassa lounaat.
Nyt ollaan Janinan kans siella beechessa koko loppu aika, vasta kaks paivaa oltu siel mutta kivalta vaikuttaa, ainaki tyontekijat, lapsia ei olla tavattu viel kunnolla.
Vetta taal on satanu koko ajan, kolmena paivana aurinko sallinu nayttaytya mutta ollu siita huolimatta tosi kivaa :) Terkkuja suomeen!!
T. Sofia Janina ja Aleksi
ps. kirjotellaan joskus enemman ku loppuu aika kirjaston koneella
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Espanja, viikko 2
Mijas.
Päivä 8:
Maanantai
Huh hei! Viikko alkoi taas tavalliseen tapaan aamureippailulla päiväkodille. Aamupäivällä lähdimme parin lapsiryhmän kanssa kirjastoon, jonne vanhemmat tulivat mukaan. Kirjastotäti kertoi lapsille kirjastokayttäytymisesta leikin ohella ja nauratti lapsia hassuilla jutuillaan. Joni ja minä pyrimme pysymään jutun juonessa mukana edes nauramalla oikeissa kohdissa. Kirjastossa tapasimme Suomalaisen naisen, joka tuli luoksemme ihmettelemään, kuinka on hienoa, että on tällainen mahdollisuus päästä ulkomaille työssäoppimaan ja kannusti kovasti palaamaan tänne takaisin opintojen jälkeenkin.
Työpäivä sujui mukavaan malliin ja sen jälkeen kavimme vain pikaisesti kotosalla haukkaamassa jotain pientä ja lähdimme näyttämään Miramar -ostoskeskusta Annin siskolle ja hänen pojalle, jotka saapuivat tänne lauantaina. Siellä päivä muuttui taas illaksi ja rahaa paloi. Vihdoin, kun viimeinenkin kadonnut shoppailija saatiin löydettyä, saattoi remmi jatkaa kotia kohti viimeisellä bussilla. Aamusta iltaan oli taas menoa ja meininkiä tänäkin päivänä. Tällaisten päivien jälkeen löytää Nukkumattikin tiensä melko pikaiseen perille. Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu..
Päivä 10:
Keskiviikko
Jälleen yksi aurinkoinen ja lämmin päivä. Iltapäivällä lähdimme porukalla vuorille tarkastamaan näköaloja. Anni, Nina ja minä Hyppäsimme Los Bolichesista junaan, jossa Jonit meitä jo odotteli. Junalla menimme Benalmadenaan, josta kävelimme kondolihisseille. Sinne me istahdimme pieneen, kiikkerään 60-luvun ufo –tyyppiseen koppiin, joka vei meidät kaupungin yli vuoristoa pitkin ylös vuorille. Ylhäällä hyppäsimme hissistä ulos ja lähdimme jatkamaan matkaa jalkasin. Me tytötkin olimme omalla tavallamme varustautuneet kiipeämään, ikään kuin patikoimaan vuoren huipulle jyrkkää kivistä polkua pitkin –ballerinat jalassa. Noh, ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin! Vuorelta oli huikeat maisemat koko kaupungin yli merelle. Tovin vietimme huipulla ja muutamat kuvat nappasimme, kunnes lähdimme hivuttautumaan alemmas hisseille. Hissikyydillä leijailimme takaisin tukevan maan pinnalle ja päivän loppuhuipentumaksi piipahdimme taas iltasella nettikahvilassa.
Päivä 12:
Perjantai
Pientä tukkoisuutta ja väsymystä havaittavissa. Aamu oli tuulinen ja hieman pilvinen, kerrankin. Työpäiväkin sujui suhteellisen mukavasti seisovasta ilmasta huolimatta. On Grimmin satujen juhlavuosi ja päiväkodissa sitä juhlittiin esittämällä tuttuja satuja lapsille. Hoitajat olivat pukeutuneet erilaisiin rooliasuihin ja tehneet pienet näytelmät/kertomukset saduista, joita lapset katselivat ja kuuntelivat innoissaan. Näimme esitykset mm. Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä, Hannusta ja Kertusta, Peukaloisesta ja Tuhkimosta.
Päivä oli mukava, mutta jokseenkin haikea, sillä oli Jonin ja Ninan viimeinen työpäivä. He saivat päiväkodilta kehystetyt valokuvat, joissa he ovat lasten kanssa. Työpäivän jälkeen kävimme Rantakylän toimistolla hieman selvittelemässä asuntoomme liittyviä asioita. Sittemmin lähdimme Annin kanssa käymään nopsaan kotosalla, josta taas etenimme Mijakseen vuorille, ihastuttavaan pikkukylään bussilla. Kiertelimme kylää ja kauppoja, sekä ihastelimme maisemia. Mijaksessa meni iltaan asti ja viimeisellä bussilla 20:30 lähdimme takaisin Fuengirolaan. Siellä kolusimme vielä muutamia kauppoja ja kävimme katsastamassa Feria –juhlan valmisteluita torilla. Varsinaiset juhlat siellä alkavat vasta la, joten melko hiljaista oli. Nyt meillä on neljä päivää aikaa tehdä ja nähdä, sillä Vappu on täällä niin iso juhla, että ma ja ti ovat töistäkin vapaat, harmi..
Päivä 8:
Maanantai
Huh hei! Viikko alkoi taas tavalliseen tapaan aamureippailulla päiväkodille. Aamupäivällä lähdimme parin lapsiryhmän kanssa kirjastoon, jonne vanhemmat tulivat mukaan. Kirjastotäti kertoi lapsille kirjastokayttäytymisesta leikin ohella ja nauratti lapsia hassuilla jutuillaan. Joni ja minä pyrimme pysymään jutun juonessa mukana edes nauramalla oikeissa kohdissa. Kirjastossa tapasimme Suomalaisen naisen, joka tuli luoksemme ihmettelemään, kuinka on hienoa, että on tällainen mahdollisuus päästä ulkomaille työssäoppimaan ja kannusti kovasti palaamaan tänne takaisin opintojen jälkeenkin.
Työpäivä sujui mukavaan malliin ja sen jälkeen kavimme vain pikaisesti kotosalla haukkaamassa jotain pientä ja lähdimme näyttämään Miramar -ostoskeskusta Annin siskolle ja hänen pojalle, jotka saapuivat tänne lauantaina. Siellä päivä muuttui taas illaksi ja rahaa paloi. Vihdoin, kun viimeinenkin kadonnut shoppailija saatiin löydettyä, saattoi remmi jatkaa kotia kohti viimeisellä bussilla. Aamusta iltaan oli taas menoa ja meininkiä tänäkin päivänä. Tällaisten päivien jälkeen löytää Nukkumattikin tiensä melko pikaiseen perille. Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu..
Päivä 10:
Keskiviikko
Jälleen yksi aurinkoinen ja lämmin päivä. Iltapäivällä lähdimme porukalla vuorille tarkastamaan näköaloja. Anni, Nina ja minä Hyppäsimme Los Bolichesista junaan, jossa Jonit meitä jo odotteli. Junalla menimme Benalmadenaan, josta kävelimme kondolihisseille. Sinne me istahdimme pieneen, kiikkerään 60-luvun ufo –tyyppiseen koppiin, joka vei meidät kaupungin yli vuoristoa pitkin ylös vuorille. Ylhäällä hyppäsimme hissistä ulos ja lähdimme jatkamaan matkaa jalkasin. Me tytötkin olimme omalla tavallamme varustautuneet kiipeämään, ikään kuin patikoimaan vuoren huipulle jyrkkää kivistä polkua pitkin –ballerinat jalassa. Noh, ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin! Vuorelta oli huikeat maisemat koko kaupungin yli merelle. Tovin vietimme huipulla ja muutamat kuvat nappasimme, kunnes lähdimme hivuttautumaan alemmas hisseille. Hissikyydillä leijailimme takaisin tukevan maan pinnalle ja päivän loppuhuipentumaksi piipahdimme taas iltasella nettikahvilassa.
Päivä 12:
Perjantai
Pientä tukkoisuutta ja väsymystä havaittavissa. Aamu oli tuulinen ja hieman pilvinen, kerrankin. Työpäiväkin sujui suhteellisen mukavasti seisovasta ilmasta huolimatta. On Grimmin satujen juhlavuosi ja päiväkodissa sitä juhlittiin esittämällä tuttuja satuja lapsille. Hoitajat olivat pukeutuneet erilaisiin rooliasuihin ja tehneet pienet näytelmät/kertomukset saduista, joita lapset katselivat ja kuuntelivat innoissaan. Näimme esitykset mm. Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä, Hannusta ja Kertusta, Peukaloisesta ja Tuhkimosta.
Päivä oli mukava, mutta jokseenkin haikea, sillä oli Jonin ja Ninan viimeinen työpäivä. He saivat päiväkodilta kehystetyt valokuvat, joissa he ovat lasten kanssa. Työpäivän jälkeen kävimme Rantakylän toimistolla hieman selvittelemässä asuntoomme liittyviä asioita. Sittemmin lähdimme Annin kanssa käymään nopsaan kotosalla, josta taas etenimme Mijakseen vuorille, ihastuttavaan pikkukylään bussilla. Kiertelimme kylää ja kauppoja, sekä ihastelimme maisemia. Mijaksessa meni iltaan asti ja viimeisellä bussilla 20:30 lähdimme takaisin Fuengirolaan. Siellä kolusimme vielä muutamia kauppoja ja kävimme katsastamassa Feria –juhlan valmisteluita torilla. Varsinaiset juhlat siellä alkavat vasta la, joten melko hiljaista oli. Nyt meillä on neljä päivää aikaa tehdä ja nähdä, sillä Vappu on täällä niin iso juhla, että ma ja ti ovat töistäkin vapaat, harmi..
Kolmas viikko, Göttingen
Kolmas viikko täällä Göttingenissä on alkanut tuntua jo kotoisalta. Kaupungissa on tullut käytyä useita kertoja ja rahaa on kulunut aika lailla. Minä (Minttu) olen unohtanut omat salasanani tänne blogiin, joten kirjoitan nyt sitten Samin tunnareilla.
Eilen illalla tulin takaisin Hannoverita tänne kotoisempaan Göttingeniin, olin Hannoverissa yhden yön kaverin kaverilla. Kävimme amerikan tyylisessä ravintolassa syömässä, katsomassa bordellia (vain ulkoa päin) :D ja shoppailemassa. Pieni vinkki: Hannoverissa on kauppa nimeltä Primark, josta saa ihan sika halvalla vaatteita, mutta hannoverista löytyy myös kotoisat gina tricot, h&m jne =)
Täällä Göttingenissä on vaatekauppa nimeltä New Yorker (myös Hannoverissa), jonne kannattaa mennä =) .. visit also tally weill, its also good clothing store..
Mutta työssäoppimisesta, mitäs siitä kertoisin. Kivaa on ollut, välillä jotkut työntekijät luulevat minua siivoojaksi ja se ei tunnu reilulta. Varsinkin ne jotka eivät osaa melkein sanaakaan englantia.
Puhuin saksalaisen tuttavani kanssa asiasta ja hän sanoi, että joillekkin työntekijöille opiskelijat ovat vain tiellä ja antavat opiskelijoille vain rästihommia ta sellaisia siivous ommia, joista ei opi mitään. ystäväni antoi myös vinkin, että kannattaa kysyä oppimistilanteita KOKOAJAN ja olla oikein ärsyttävä kyselemällä niitä oppimistilanteita, niin sitten niitä saa.
Tänään ja eilen on ollut oikein lämmintä ja mukavaa keliä, viime viikko olikin yhtä sadetta ja harmaata, plääh. Mutta nyt on mukavaa kun on 4 päivän vapaat 12 päivän työputken jälkeen ja heti ku pääsi vapaalle niin lykkäs hyvät kelit =) ja onneksi en saanu just vapaille NOROA kun sitä on meidän osastolla 10:ssä huoneessa ja meillä on 12 huonetta, että sellasta :D
Joissakin asioissa kannattaisi suomalaisila ottaa mallia saksalaisista ja saksalaisilla suomalaisista. Tänne vain työssäoppimaan!!!! =) opitte varmasti kaikkea uutta ja mukavaa, opitte myös kuinka köyhä maa suomi on :D meillä ei ole suomesa vara edes safety neuloihin, kun taas täällä saksassa ne ovat arkea,tsiisus sentäs :D
Kiitos ja kumarrus
Minttu, Judith ja Sami
Eilen illalla tulin takaisin Hannoverita tänne kotoisempaan Göttingeniin, olin Hannoverissa yhden yön kaverin kaverilla. Kävimme amerikan tyylisessä ravintolassa syömässä, katsomassa bordellia (vain ulkoa päin) :D ja shoppailemassa. Pieni vinkki: Hannoverissa on kauppa nimeltä Primark, josta saa ihan sika halvalla vaatteita, mutta hannoverista löytyy myös kotoisat gina tricot, h&m jne =)
Täällä Göttingenissä on vaatekauppa nimeltä New Yorker (myös Hannoverissa), jonne kannattaa mennä =) .. visit also tally weill, its also good clothing store..
Mutta työssäoppimisesta, mitäs siitä kertoisin. Kivaa on ollut, välillä jotkut työntekijät luulevat minua siivoojaksi ja se ei tunnu reilulta. Varsinkin ne jotka eivät osaa melkein sanaakaan englantia.
Puhuin saksalaisen tuttavani kanssa asiasta ja hän sanoi, että joillekkin työntekijöille opiskelijat ovat vain tiellä ja antavat opiskelijoille vain rästihommia ta sellaisia siivous ommia, joista ei opi mitään. ystäväni antoi myös vinkin, että kannattaa kysyä oppimistilanteita KOKOAJAN ja olla oikein ärsyttävä kyselemällä niitä oppimistilanteita, niin sitten niitä saa.
Tänään ja eilen on ollut oikein lämmintä ja mukavaa keliä, viime viikko olikin yhtä sadetta ja harmaata, plääh. Mutta nyt on mukavaa kun on 4 päivän vapaat 12 päivän työputken jälkeen ja heti ku pääsi vapaalle niin lykkäs hyvät kelit =) ja onneksi en saanu just vapaille NOROA kun sitä on meidän osastolla 10:ssä huoneessa ja meillä on 12 huonetta, että sellasta :D
Joissakin asioissa kannattaisi suomalaisila ottaa mallia saksalaisista ja saksalaisilla suomalaisista. Tänne vain työssäoppimaan!!!! =) opitte varmasti kaikkea uutta ja mukavaa, opitte myös kuinka köyhä maa suomi on :D meillä ei ole suomesa vara edes safety neuloihin, kun taas täällä saksassa ne ovat arkea,tsiisus sentäs :D
Kiitos ja kumarrus
Minttu, Judith ja Sami
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Terveisiä Fuengirolasta !!
Hei! Ensimmäinen viikko on mennyt tutustuessa paikkaan. Mirkan kanssa olemme kolunneet joka kadun kun olemme onnistuneet eksymään lähes joka kerta kun olemme johonkin lähdetty, nyt jalat mukavasti rakoilla ja joka kadun kulma tuttu!:) Työssäoppimis paikkamme on tuossa 4kerrosta alempana, joten työmatkamme on hyvin lyhyt. Helena koti on mukava paikka ja asukkaat sielä hyväkuntoisia ja mukavia. Täällä on tällä hetkellä 10 opiskelijaa joten töitä ei kamalasti olla ehditty tehdä mutta osa opiskelijoista lähtee huomena. Säät ovat suosineet meitä lähes 30 lämmintä joka paivä, tänään olikin sitten ensimmäinen sadepäivä. Huomena olisi tarkoitus mennä Kansainvälisille päiville jotka kestävät neljäpäivää, sielä on ainakin huvipuisto muuta ei sitten tiedetäkkään mutta se selviää huomena!:) Kirjoitellaan taas lisää kun on jotain kerrottaaa ja lisäillään kuvia kun saadaan ne koneelle :)
aurinkoisin terveisin mirka ja janita
aurinkoisin terveisin mirka ja janita
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Ai sorri, Tiina halusi myös viroksi ! Ole hyvä !
Olin tänä kotu hooltos .Käisime viie inimese kotus :Oli: vähi haige,parkinsoni haike,alsaimeri haike ja lihtsalt vanad apivajavad inimesed..Kòik lupasid mind lahkesti oma koju.Kohvi ja kooki pakuti ikka ka.
Ja sitten viela suomeksi tai melken suomeksi, viela viikko ja ei osa enä suomeksi .
Yksi työkaveri vei mu tänän kävelyle .Rapla on rakenetu uusi kävely polkku ,mitä kulke Raplan joen mukana ,luont on täysni koskematon, vain polkku on rakenatu ja tehty istuma paikkoja .Oli tosi kiva.Ja täälä on täysi kevad.
Olin tänä kotu hooltos .Käisime viie inimese kotus :Oli: vähi haige,parkinsoni haike,alsaimeri haike ja lihtsalt vanad apivajavad inimesed..Kòik lupasid mind lahkesti oma koju.Kohvi ja kooki pakuti ikka ka.
Ja sitten viela suomeksi tai melken suomeksi, viela viikko ja ei osa enä suomeksi .
Yksi työkaveri vei mu tänän kävelyle .Rapla on rakenetu uusi kävely polkku ,mitä kulke Raplan joen mukana ,luont on täysni koskematon, vain polkku on rakenatu ja tehty istuma paikkoja .Oli tosi kiva.Ja täälä on täysi kevad.
Terveisi Virosta ! On ollut tosi mielekintoinen jakso . Olen ollut Rapla hooltekodis ja myös kotihoitos .
Periaates koko toimnta on aika samalaista kui suomessa , mutta pärjävät paljon pienemala toimentulo rahalla ,vähämän työvoima ja paljon pieneepa palkka . Sitiki ihmiset on ystävälised ja meilä on myös ollut tosi hauska.
Olen tosi tytyväine että tulin tänne .Johtokunta on tosi avoimesti kertonut myös vaikeuksista mita heilä on .
Myös kaikki asukad on ottanut mu hyvin vastta.
Terveisi Reet !
Periaates koko toimnta on aika samalaista kui suomessa , mutta pärjävät paljon pienemala toimentulo rahalla ,vähämän työvoima ja paljon pieneepa palkka . Sitiki ihmiset on ystävälised ja meilä on myös ollut tosi hauska.
Olen tosi tytyväine että tulin tänne .Johtokunta on tosi avoimesti kertonut myös vaikeuksista mita heilä on .
Myös kaikki asukad on ottanut mu hyvin vastta.
Terveisi Reet !
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Hola!
Fuengirola
Päivä 1:
Maanantai
Saavuimme edellisenä iltana Fuengirolaan, Los Bolichesiin. Lentomatka sujui ongelmitta ja matkan aikana tarjoiltiin jopa kanasalaattia -jäillä. Pääsimme illalla Los Pacosiin asunnollemme, jossa meitä oli odottamassa kämppiksemme Joni ja Nina. Ensimmäinen yö oli koettelemusta, sillä kämpän sisälämpötila oli n. 15 astetta. Ei siinä sitten muu auttanut, kun vetää peitot (päiväpeitto mukaan lukien) korviin, kirjaimellisesti. Aamu olikin sitten hieman takkuisempi ja tukkoisempi. Meillä onneksi oli maanantai viela huilipäivä, ja päästiin tuona kyseisenä päivänä jo Espanjan auringon makuun. Päivä oli todella kuuma ja pitihän siinä sitten siirtyä parvekkeen puolelle ja vähentää vaatetta.
Kämppisten saapuessa töistä (La Casita de Martinin päiväkoti) lähdimme bussilla keskustaan päin, jossa meitä odotti suunnattoman suuri ostoskeskus kaikkine ihanine kauppoineen. Siellä vietimme aikaa nelisen tuntia ja me naiset ei jostain syystä keretty kiertämään kauppoja yhtään sen enempää, kuin oli käytettyjä tuntejakaan. Sinne joutunee siis vielä palaamaan.. Vaikka kauppojen paljous suhteessa kaytettävissä olevaan rahamäärään ei ole mahdollinen yhtälö, ei edes naisen logiikalla.
Shoppailujen jälkeen piti tietysti saada vatsaan täytettä ja eikun subwaysta patongit pöytään, jotka muuttui hyvin pian "take away" -aterioiksi, kun pitikin jo laittaa töppöstä toisen eteen bussipysäkille. Vaan turhaa oli sekin juoksu, sillä paikalliset ei aiivan samaan tahtii tuota kelloa vilkuile, mitä meikäläiset.. Siis hyvinpä ehdittiin! Pussukat ja nyssykät olalla kämpille ja valmistautumaan viikon ensimmäiseen työpäivään päiväkodissa.
Päivä 2:
Tiistai
Mitä mainiointa huomenta. Toisella pää niin tukossa, että eikun nappia naamariin ja toinen on muuten vaan niin pommissa, ettei heränny edes omaan herätyskelloonsa.. Siitä huolimatta nää kaks lähti kämppisten matkassa jalkapelillä kohti päiväkotia, jonne käveli sen 20-25 min. (2x25min/vrk=Hyötyliikuntaa)
Päiväkodissa vastaanotto oli ystävällinen, mutta tuntui, ettei kenelläkään ollut edes sitä kuuluisaa harmainta hajua siitä, kuinka kauan työssäoppimisjakso kestää. Selvennettyämme harjoittelun kestävän viisi viikkoa, meille näytettiin päiväkodin tilat. Oli luokkaa, mökkiä, leikkihäkkiä ja eläintarhaa.. Kaiken kaikkiaan totaalisen erilaista kuin Suomessa. Päiväkodin henkilökunta puhuu Englantia, hyvin 'very bad' huonoa Englantia. Tarkennettakoon, että siellä on siis yksi lastenhoitaja, joka sitä osaa puhua.
Ryhmä, jossa minä olen Jonin kanssa, siellä ei ohjaaja osaa Englantia edes sitä yhtä valittua sanaa, joten kommunikaatio meidän välillä on lähes olematonta. Ryhmässä, jossa Anni on, siellä ohjaajana toimii lasten Enganninkielen opettaja, siis tämä ainoa kielitaitoinen. Lucky Anni..
Meininki päiväkodissa noin yleisesti on ihan mieletöntä -sanan todellisessa merkityksessä. Näin varhaiskasvatuksellisesta näkökulmasta siellä on asia jos toinenkin aivan päälaellaan. Lapsia päiväkodissa on 120 ja hoitajia, sekä harjoittelijoita yhteensä ehkä 8 + sitten me neljä Suomalaista. Eli on täysin tavanomaista, että ryhmässä on esim. 21 lasta ja yksi hoitaja. Ja kyllä, näillä Espanjalaisilla hoitajillakin on vain kaksi kättä. Päiväkodin arjessa tuntemattomia käsitteitä ovat mm. hygienia, hiljaisuus ja järjestys. Työpäivän jälkeinen korvien tinnitys ja päänsärky ovat siis muodostuneet osaksi arkirutiinia.
Uuvuttavan ensimmäisen päivän jälkeen nämä ihmisriekaleet laahustivat kauppaan, josta loppumatka kotiin kävi taksitolpan kautta. Kotiin päästyä menin hetkeksi nuokkumaan partsille auringonpaisteeseen, mutta lopulta oli sammutettava kaikki ylikuormittuneet vastaanottimet ja pistettävä pitkäkseen tuhisevan Puolakan viereen. Pikku päikkäreille tulikin mittaa vain noin nelisen tuntia. Puoli kympin aikaan sai havahtua hammaspesulle ja takasin vällyjen väliin. Kummasti se vaan uni maittoi edelleen. Mahtoiko neitejä väsyttää..
Päivä 3:
Keskiviikko
Buenos dias! Aamuihmisiä, anyone? Melkosen oli hiljainen matka kohti päiväkotia. Hiljalleen siinä heräili kun työmaalle pääsi. Jotenkin nuo desibelit oli lapsilla huipussaan taas heti aamusta. Työpäivä mateli, kello ei liikkunut, eikä kirkkaalta taivaalta porottava aurinko helpottanut tukalaa oloa. Ruokalassa itkevät lapset oksentelivat toinen toisensa jälkeen syötyään ensin lautasellisen "keittoa" ja toisen lautasellisen kiinteää "ruokaa". Älämölö oli käsittämätön ja ruokarauhaa ei siellä tunneta, mikä näkyy lasten käytöksessä. Ruoan jälkeen osa lapsista menee nukkariin (ruokalan seinän takana.) Eri asia on, pystyykö siihen meteliin nukahtamaan. Lapset lepäävät joko rattaissaan tai lattiapedeillä. Ruokailukarnevaalien päätyttyä lapset pesevät hampaansa ja kätensä ja lähtevät ulos. Ulkona on aidatut pihat, joissa on laattalattiat ja leikkikaluja, kolmipyöriä, liukumäkiä ym. Oikeaan maastoon lapset pääsevät ainoastaan silloin, kun mennään katsomaan päiväkodin eläimiä (lehmä, hanhia, sika, lampaita/vuohia, kilpikonnia, pupuja, kalkkuna, kanoja, kyyhkyjä ja kultakaloja..) Jokainen ryhmä käy kerran viikossa katsomassa eläimiä. Myös koululaisryhmät vierailevat alueella.
Paahtavan päivän jälkeen lähdimme naisvoimin kiertämään kauppoja ja poikkesimme rantakahvilaan syömään, sillä päiväkodissa meillä ei ole ruokataukoa tai mitään muitakaan taukoja. Tarpeeksi kauppoja kierrettyämme, kävelimme kotiin jalkojen huutaessa jo hoosiannaa. Illalla poikkesimme taas läheisessä nettikahvilassa. Uni maittoi taas tämänkin päivän jälkeen.
Päivä 1:
Maanantai
Saavuimme edellisenä iltana Fuengirolaan, Los Bolichesiin. Lentomatka sujui ongelmitta ja matkan aikana tarjoiltiin jopa kanasalaattia -jäillä. Pääsimme illalla Los Pacosiin asunnollemme, jossa meitä oli odottamassa kämppiksemme Joni ja Nina. Ensimmäinen yö oli koettelemusta, sillä kämpän sisälämpötila oli n. 15 astetta. Ei siinä sitten muu auttanut, kun vetää peitot (päiväpeitto mukaan lukien) korviin, kirjaimellisesti. Aamu olikin sitten hieman takkuisempi ja tukkoisempi. Meillä onneksi oli maanantai viela huilipäivä, ja päästiin tuona kyseisenä päivänä jo Espanjan auringon makuun. Päivä oli todella kuuma ja pitihän siinä sitten siirtyä parvekkeen puolelle ja vähentää vaatetta.
Kämppisten saapuessa töistä (La Casita de Martinin päiväkoti) lähdimme bussilla keskustaan päin, jossa meitä odotti suunnattoman suuri ostoskeskus kaikkine ihanine kauppoineen. Siellä vietimme aikaa nelisen tuntia ja me naiset ei jostain syystä keretty kiertämään kauppoja yhtään sen enempää, kuin oli käytettyjä tuntejakaan. Sinne joutunee siis vielä palaamaan.. Vaikka kauppojen paljous suhteessa kaytettävissä olevaan rahamäärään ei ole mahdollinen yhtälö, ei edes naisen logiikalla.
Shoppailujen jälkeen piti tietysti saada vatsaan täytettä ja eikun subwaysta patongit pöytään, jotka muuttui hyvin pian "take away" -aterioiksi, kun pitikin jo laittaa töppöstä toisen eteen bussipysäkille. Vaan turhaa oli sekin juoksu, sillä paikalliset ei aiivan samaan tahtii tuota kelloa vilkuile, mitä meikäläiset.. Siis hyvinpä ehdittiin! Pussukat ja nyssykät olalla kämpille ja valmistautumaan viikon ensimmäiseen työpäivään päiväkodissa.
Päivä 2:
Tiistai
Mitä mainiointa huomenta. Toisella pää niin tukossa, että eikun nappia naamariin ja toinen on muuten vaan niin pommissa, ettei heränny edes omaan herätyskelloonsa.. Siitä huolimatta nää kaks lähti kämppisten matkassa jalkapelillä kohti päiväkotia, jonne käveli sen 20-25 min. (2x25min/vrk=Hyötyliikuntaa)
Päiväkodissa vastaanotto oli ystävällinen, mutta tuntui, ettei kenelläkään ollut edes sitä kuuluisaa harmainta hajua siitä, kuinka kauan työssäoppimisjakso kestää. Selvennettyämme harjoittelun kestävän viisi viikkoa, meille näytettiin päiväkodin tilat. Oli luokkaa, mökkiä, leikkihäkkiä ja eläintarhaa.. Kaiken kaikkiaan totaalisen erilaista kuin Suomessa. Päiväkodin henkilökunta puhuu Englantia, hyvin 'very bad' huonoa Englantia. Tarkennettakoon, että siellä on siis yksi lastenhoitaja, joka sitä osaa puhua.
Ryhmä, jossa minä olen Jonin kanssa, siellä ei ohjaaja osaa Englantia edes sitä yhtä valittua sanaa, joten kommunikaatio meidän välillä on lähes olematonta. Ryhmässä, jossa Anni on, siellä ohjaajana toimii lasten Enganninkielen opettaja, siis tämä ainoa kielitaitoinen. Lucky Anni..
Meininki päiväkodissa noin yleisesti on ihan mieletöntä -sanan todellisessa merkityksessä. Näin varhaiskasvatuksellisesta näkökulmasta siellä on asia jos toinenkin aivan päälaellaan. Lapsia päiväkodissa on 120 ja hoitajia, sekä harjoittelijoita yhteensä ehkä 8 + sitten me neljä Suomalaista. Eli on täysin tavanomaista, että ryhmässä on esim. 21 lasta ja yksi hoitaja. Ja kyllä, näillä Espanjalaisilla hoitajillakin on vain kaksi kättä. Päiväkodin arjessa tuntemattomia käsitteitä ovat mm. hygienia, hiljaisuus ja järjestys. Työpäivän jälkeinen korvien tinnitys ja päänsärky ovat siis muodostuneet osaksi arkirutiinia.
Uuvuttavan ensimmäisen päivän jälkeen nämä ihmisriekaleet laahustivat kauppaan, josta loppumatka kotiin kävi taksitolpan kautta. Kotiin päästyä menin hetkeksi nuokkumaan partsille auringonpaisteeseen, mutta lopulta oli sammutettava kaikki ylikuormittuneet vastaanottimet ja pistettävä pitkäkseen tuhisevan Puolakan viereen. Pikku päikkäreille tulikin mittaa vain noin nelisen tuntia. Puoli kympin aikaan sai havahtua hammaspesulle ja takasin vällyjen väliin. Kummasti se vaan uni maittoi edelleen. Mahtoiko neitejä väsyttää..
Päivä 3:
Keskiviikko
Buenos dias! Aamuihmisiä, anyone? Melkosen oli hiljainen matka kohti päiväkotia. Hiljalleen siinä heräili kun työmaalle pääsi. Jotenkin nuo desibelit oli lapsilla huipussaan taas heti aamusta. Työpäivä mateli, kello ei liikkunut, eikä kirkkaalta taivaalta porottava aurinko helpottanut tukalaa oloa. Ruokalassa itkevät lapset oksentelivat toinen toisensa jälkeen syötyään ensin lautasellisen "keittoa" ja toisen lautasellisen kiinteää "ruokaa". Älämölö oli käsittämätön ja ruokarauhaa ei siellä tunneta, mikä näkyy lasten käytöksessä. Ruoan jälkeen osa lapsista menee nukkariin (ruokalan seinän takana.) Eri asia on, pystyykö siihen meteliin nukahtamaan. Lapset lepäävät joko rattaissaan tai lattiapedeillä. Ruokailukarnevaalien päätyttyä lapset pesevät hampaansa ja kätensä ja lähtevät ulos. Ulkona on aidatut pihat, joissa on laattalattiat ja leikkikaluja, kolmipyöriä, liukumäkiä ym. Oikeaan maastoon lapset pääsevät ainoastaan silloin, kun mennään katsomaan päiväkodin eläimiä (lehmä, hanhia, sika, lampaita/vuohia, kilpikonnia, pupuja, kalkkuna, kanoja, kyyhkyjä ja kultakaloja..) Jokainen ryhmä käy kerran viikossa katsomassa eläimiä. Myös koululaisryhmät vierailevat alueella.
Paahtavan päivän jälkeen lähdimme naisvoimin kiertämään kauppoja ja poikkesimme rantakahvilaan syömään, sillä päiväkodissa meillä ei ole ruokataukoa tai mitään muitakaan taukoja. Tarpeeksi kauppoja kierrettyämme, kävelimme kotiin jalkojen huutaessa jo hoosiannaa. Illalla poikkesimme taas läheisessä nettikahvilassa. Uni maittoi taas tämänkin päivän jälkeen.
Päivä 4:
Torstai
Torstai
Aamuinen katsaus verhojen välistä näytti pilviseltä. Eipähän ainakaan
harmittanut olla töissä niin paljoa sään puolesta. Murot kauluksille ja
reippahin askelin työmaalle lapsia paimentamaan. Päivä kulki ihan mukavaan
malliin ja tän viikon aikana on oppinu jo paljon yksittäisiä sanoja espanjaksi.
Kielimuurit on pian historiaa!
Työpäivän jälkeen taas sisuskaluja riipivä nälkä ja kaupan kautta sitä mentiinkin kotiin. Taiottiin kotoliedellä niinkin spesiaali ateria, kuin tonnikalamakaronimössö. Ehtaa tavaraa! Ensimmäinen kämpillä tehty ruoka, siis ei huono. Joni muutti tänään kaverinsa kanssa toiseen kämppään ja me leidit jäätiin kolmistaan tänne. Jääpähän meille enemmän ruokaa. Iltasella tuli taas norkoiltua nettikahvilassa ja huulta purren sai kotio päin astella, kun koti-ikävä muistutti taas olemassaolostaan. Kotimatkalla joutui vähän pelästymään, kun yksinäinen ”yöntimo” käveli meitä vastaan pimeällä jalkakäytävällä.Viksuna tyttönä toi toinen meistä katto vielä taakseen ja tokas: ”Se katto taakseen!”... OH, AND YOU DIDN’T?! Ja eikun kiireen vilkkaan kotiovea kohti. Taas sai todeta ja kiittää, että on meillä sentään toisemme täällä.
Mitä pidemmälle iltaa mennään, sitä levottomammaksi jutut käy ja oman mielikuvituksen tuotokset alkaa pelottamaan jo itteäkin. Siispä näihin kuviin ja tunnelmiin, hasta luego!
Parvekenakymat
Matkan varrelta toista kotiin
Rannalta
Kotonurkilta, Los Pacos
Meijan kamppa tuo valkoinen tuossa edessa
Ollaan kavelty paljon -pirun hyvilla kengilla!
Kaytiin Fuengirolan elaintarhassa, Bioparcissa!
Auringonpolttamin terkuin, Ella & Anni
Työpäivän jälkeen taas sisuskaluja riipivä nälkä ja kaupan kautta sitä mentiinkin kotiin. Taiottiin kotoliedellä niinkin spesiaali ateria, kuin tonnikalamakaronimössö. Ehtaa tavaraa! Ensimmäinen kämpillä tehty ruoka, siis ei huono. Joni muutti tänään kaverinsa kanssa toiseen kämppään ja me leidit jäätiin kolmistaan tänne. Jääpähän meille enemmän ruokaa. Iltasella tuli taas norkoiltua nettikahvilassa ja huulta purren sai kotio päin astella, kun koti-ikävä muistutti taas olemassaolostaan. Kotimatkalla joutui vähän pelästymään, kun yksinäinen ”yöntimo” käveli meitä vastaan pimeällä jalkakäytävällä.Viksuna tyttönä toi toinen meistä katto vielä taakseen ja tokas: ”Se katto taakseen!”... OH, AND YOU DIDN’T?! Ja eikun kiireen vilkkaan kotiovea kohti. Taas sai todeta ja kiittää, että on meillä sentään toisemme täällä.
Mitä pidemmälle iltaa mennään, sitä levottomammaksi jutut käy ja oman mielikuvituksen tuotokset alkaa pelottamaan jo itteäkin. Siispä näihin kuviin ja tunnelmiin, hasta luego!
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Työssäoppiminen Saksassa
Hei!
Terkkuja Saksasta. Seittemän päivää töitä takana, pikkuhiljaa alkaa oppiin asioita ja tietään oman osaston rutiineja. Mulla ja Mintulla on menossa nyt 12 päivän työputkesta vasta viides päivä, mut nää viis päivää on menny aika nopeesti, joten toivottavasti loputki menee. Loppukuusta meillä kaikilla on kolme päivää vapaata, joten lähetään Berliiniin!
Eilen oltiin muutaman paikallisen sairaanhoitajaopiskelijan kanssa kaupungilla nauttimassa auringonpaisteesta ja kuumasta kahvista. Illalla mentiin mukaan seuraamaan heidän suomenkielen kurssia. Neljä niistä on tulossa elokuussa Suomeen työharjotteluun. Heillä on pakollisena kielikurssi ennen sitä.
Viime viikon sunnuntaina oltiin nuorisoteatterilla kuuntelemassa Mark Gillespietä ja Tom Drostia saksalaisten ystäviemme kanssa
.
Kaikki luulee täällä, että me opiskellaan sairaanhoitajiks ja se onki aika vaikee selittää, että me ollaan lähihoitajia eikä sairaanhoitajia, koska Saksassa ei lähihoitajia oo.
Ens viikoks on luvattu 25 astetta lämmintä, toivotaan että se pitää paikkansa!
-Judith, Sami ja Minttu
Terkkuja Saksasta. Seittemän päivää töitä takana, pikkuhiljaa alkaa oppiin asioita ja tietään oman osaston rutiineja. Mulla ja Mintulla on menossa nyt 12 päivän työputkesta vasta viides päivä, mut nää viis päivää on menny aika nopeesti, joten toivottavasti loputki menee. Loppukuusta meillä kaikilla on kolme päivää vapaata, joten lähetään Berliiniin!
Eilen oltiin muutaman paikallisen sairaanhoitajaopiskelijan kanssa kaupungilla nauttimassa auringonpaisteesta ja kuumasta kahvista. Illalla mentiin mukaan seuraamaan heidän suomenkielen kurssia. Neljä niistä on tulossa elokuussa Suomeen työharjotteluun. Heillä on pakollisena kielikurssi ennen sitä.
Viime viikon sunnuntaina oltiin nuorisoteatterilla kuuntelemassa Mark Gillespietä ja Tom Drostia saksalaisten ystäviemme kanssa
.
Kaikki luulee täällä, että me opiskellaan sairaanhoitajiks ja se onki aika vaikee selittää, että me ollaan lähihoitajia eikä sairaanhoitajia, koska Saksassa ei lähihoitajia oo.
Ens viikoks on luvattu 25 astetta lämmintä, toivotaan että se pitää paikkansa!
-Judith, Sami ja Minttu
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Työssäoppimisjakso Tanskassa, Herningissä 9.-20.4.
Moikka taas täältä tuulisesta Herningistä! :)
Päivät vilisee niin kauheeta vauhtia, uskomatonta, että enää 2 työpäivää jäljellä! Teemme siis pidempiä päiviä, jotta saimme perjantain vapaaksi, koska haluamme mennä päiväksi Köpikseen. :) Niin hirveä tuuli on ollut kaksi päivää, että meinaa todella lähteä tukka päästä!!
Viikonloppuun mahtui paljon puuhaa, perjantaina olimme keskustassa shoppailemassa ja lauantaina sellaisessa isossa ostoskeskuksessa... Illalla kävimme katsastamassa hieman yöelämää, jaksoimmekin tanssia melkein kolmeen asti, kunnes Nukkumatti tuli muistuttelemaan nukkumaanmenosta... :P
Sunnuntaina teimme pyörälenkin ihanassa aurinkoisessa säässä, sekä istuimme puistossa piknikillä ja otimme aurinkoa. What a nice weekend!
Tiina kyselikin kommentissaan, mitä positiivisia asioita olemme huomanneet päiväkodissa... Olemme muistaneet kirjoittaa vain asioista, joista olemme olleet tosi yllättyneitä ja ihmeissämme...
Päiväkodissa on siis paljon hyvää ja myös asioita, joita voisi rantautua Suomeenkin! Päiväkodissa on siis yksi poika, jonka äiti on suomalainen, ja olemme jutelleet hänen kanssaan jonkin verran. Puhuimme, että Tanskassa ollaan ehkä liiankin "rentoja" ja Suomessa taas liian tiukkoja ja ylihuolehtivaisia.
Täällä on ihanaa, kun lapset saavat juosta ja temmeltää rauhassa sekä kiipeillä ja käyttää kehoaan. :)
Tiinalle myös tiedoksi, että päiväkotiin on matkaa vähän yli 8 km. :) Välillä menemme bussilla!
Vaikka ei ole nukkaria, on muitakin tapoja rentoutua... toki olemme sitä mieltä, että ehkä 2-3 -vuotiaat tarvitsisivat vielä pienet unet päivässä, mutta täällä ei olla sitä mieltä. Ryhmässämme on otettu käyttöön sellainen rentoutushetki, jossa lapset hierovat toisiaan vuorotellen rauhallisen musiikin tahdissa. Se on tosi mukavaa ja lapset nauttivat!
Lapset ovat ottaneet meidät hyvin vastaan ja kielimuuri ei ole este yhdessä tekemiselle ja olemiselle.
Koemme olevamme välillä kuin mitäkin julkkiksia, kun lapset vaan katselevat meitä niin pitkään ja ihmettelevät. :D Lapset eivät siis myöskään oikein ymmärrä, että emme ymmärrä heitä... he puhuvat meille jatkuvasti ja saattavat kysyä saman kysymyksen monta kertaa ihmetellen, miksemme osaa vastata... :D Vanhemmatkin ovat sanoneet, että meistä on puhuttu kotona tosi paljon! :)
On muuten tosi ihana asia täällä, että vanhemmat tulevat aina lapsia hakiessaan hetkeksi ryhmään juttelemaan kaikille ja viettämään aikaa 5-15 minuutiksi!! Suomessa sellaista tapahtuu kai todella harvoin. Lapset tuntee toistensa vanhemmat ja mekin olemme heihin päässeet tutustumaan. He ovat todella tietoisia lastensa asioista päivähoidossa!
Tänään aamulla olimme käymässä koulussa, josta siis valmistuu jonkinlaisia kollegoitamme... :D Seurasimme paria oppituntia, mikä oli mukavaa.
Päiväkodissa esittelimme tekemämme Suomi-posterin, missä oli kuvia ja asioita Suomesta... lapset tykkäsivät siitä, etenkin Muumimaailma -kohdasta. :) Sitten lauloimme lastenlaulun suomeksi, jota leikimme sitten yhdessä!
Seuraavaksi jälleen muutamia kuvia...
Päiväkodin etupiha.
Hanna varastaa pallon.
Maalivahdin aloituspotku.
Trampoliinileikkejä.
Antaa kaikkien kukkien kukkia.
Vierailimme toisessa päiväkodissa, joka oli samaa yritystä. Se oli ikäänkuin farmi-päiväkoti, jossa oli 2 hevosta ja 2 marsua.
Polttopuut.
Vastatuuleen 8,5 km.
Tässä laulamme Leipuri Hiivaa suomeksi.
Ravintolassa.
Lapset syömässä lounaseväitään.
Hanna tekemässä välipalaleipiä. "SMØR, OST ELLER LEVERPASTEJ?"
Ansku bussissa.
Sunnuntaina piknikillä.
Vähemmän tuulisia päiviä odotellen
Anna-Sofia ja Hanna
Päivät vilisee niin kauheeta vauhtia, uskomatonta, että enää 2 työpäivää jäljellä! Teemme siis pidempiä päiviä, jotta saimme perjantain vapaaksi, koska haluamme mennä päiväksi Köpikseen. :) Niin hirveä tuuli on ollut kaksi päivää, että meinaa todella lähteä tukka päästä!!
Viikonloppuun mahtui paljon puuhaa, perjantaina olimme keskustassa shoppailemassa ja lauantaina sellaisessa isossa ostoskeskuksessa... Illalla kävimme katsastamassa hieman yöelämää, jaksoimmekin tanssia melkein kolmeen asti, kunnes Nukkumatti tuli muistuttelemaan nukkumaanmenosta... :P
Sunnuntaina teimme pyörälenkin ihanassa aurinkoisessa säässä, sekä istuimme puistossa piknikillä ja otimme aurinkoa. What a nice weekend!
Tiina kyselikin kommentissaan, mitä positiivisia asioita olemme huomanneet päiväkodissa... Olemme muistaneet kirjoittaa vain asioista, joista olemme olleet tosi yllättyneitä ja ihmeissämme...
Päiväkodissa on siis paljon hyvää ja myös asioita, joita voisi rantautua Suomeenkin! Päiväkodissa on siis yksi poika, jonka äiti on suomalainen, ja olemme jutelleet hänen kanssaan jonkin verran. Puhuimme, että Tanskassa ollaan ehkä liiankin "rentoja" ja Suomessa taas liian tiukkoja ja ylihuolehtivaisia.
Täällä on ihanaa, kun lapset saavat juosta ja temmeltää rauhassa sekä kiipeillä ja käyttää kehoaan. :)
Tiinalle myös tiedoksi, että päiväkotiin on matkaa vähän yli 8 km. :) Välillä menemme bussilla!
Vaikka ei ole nukkaria, on muitakin tapoja rentoutua... toki olemme sitä mieltä, että ehkä 2-3 -vuotiaat tarvitsisivat vielä pienet unet päivässä, mutta täällä ei olla sitä mieltä. Ryhmässämme on otettu käyttöön sellainen rentoutushetki, jossa lapset hierovat toisiaan vuorotellen rauhallisen musiikin tahdissa. Se on tosi mukavaa ja lapset nauttivat!
Lapset ovat ottaneet meidät hyvin vastaan ja kielimuuri ei ole este yhdessä tekemiselle ja olemiselle.
Koemme olevamme välillä kuin mitäkin julkkiksia, kun lapset vaan katselevat meitä niin pitkään ja ihmettelevät. :D Lapset eivät siis myöskään oikein ymmärrä, että emme ymmärrä heitä... he puhuvat meille jatkuvasti ja saattavat kysyä saman kysymyksen monta kertaa ihmetellen, miksemme osaa vastata... :D Vanhemmatkin ovat sanoneet, että meistä on puhuttu kotona tosi paljon! :)
On muuten tosi ihana asia täällä, että vanhemmat tulevat aina lapsia hakiessaan hetkeksi ryhmään juttelemaan kaikille ja viettämään aikaa 5-15 minuutiksi!! Suomessa sellaista tapahtuu kai todella harvoin. Lapset tuntee toistensa vanhemmat ja mekin olemme heihin päässeet tutustumaan. He ovat todella tietoisia lastensa asioista päivähoidossa!
Tänään aamulla olimme käymässä koulussa, josta siis valmistuu jonkinlaisia kollegoitamme... :D Seurasimme paria oppituntia, mikä oli mukavaa.
Päiväkodissa esittelimme tekemämme Suomi-posterin, missä oli kuvia ja asioita Suomesta... lapset tykkäsivät siitä, etenkin Muumimaailma -kohdasta. :) Sitten lauloimme lastenlaulun suomeksi, jota leikimme sitten yhdessä!
Seuraavaksi jälleen muutamia kuvia...
Välillä näinkin päin!
Vähemmän tuulisia päiviä odotellen
Anna-Sofia ja Hanna
maanantai 16. huhtikuuta 2012
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
KEVÄÄN KV-TOIMINTA VILKKAIMMILLAAN
Näin sitä mennään kesää kohden kansainvälisesti aktiivisesti. Juurikin eilen kotiutui kolme kreikkalaista opiskelijaa kahden kuukauden vaihtojaksoltaan. Ja ensi syksylle olemme aloittaneet järjestellä to-jaksoja ja asumisia kolmelle tanskalaiselle opiskelijalle.
Tänään lähtee jälleen kaksi lähihoitajaopiskelijaa MoCSE-hankkeen apurahoin Espanjaan (päiväkotijakso), yksi Viroon (vanhainkotijakso) ja huomenna kolme Englantiin (vammaispalvelut + sairaanhoito ja huolenpito). Myös NABO-projektista lähtee kaksi opiskelijaa Ruotsiin Visbyhyn kahden viikon jaksolle (kuntoutusyksikkö) huomenna. Ja vielä ennen lukukauden päättymistä viiden viikon jaksolle lähtee kaksi opiskelijaa sairaanhoidon ja huolenpidon työssäoppimisjaksolle Espanjaan.
Tämä blogi antaa hyvää infoa matkaan lähteville ja meille kotiin jääville, kiitos ! Uusia kertomuksia mielenkiinnolla odottaen
Tiina
Tänään lähtee jälleen kaksi lähihoitajaopiskelijaa MoCSE-hankkeen apurahoin Espanjaan (päiväkotijakso), yksi Viroon (vanhainkotijakso) ja huomenna kolme Englantiin (vammaispalvelut + sairaanhoito ja huolenpito). Myös NABO-projektista lähtee kaksi opiskelijaa Ruotsiin Visbyhyn kahden viikon jaksolle (kuntoutusyksikkö) huomenna. Ja vielä ennen lukukauden päättymistä viiden viikon jaksolle lähtee kaksi opiskelijaa sairaanhoidon ja huolenpidon työssäoppimisjaksolle Espanjaan.
Tämä blogi antaa hyvää infoa matkaan lähteville ja meille kotiin jääville, kiitos ! Uusia kertomuksia mielenkiinnolla odottaen
Tiina
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Työssäoppiminen Saksan mailla 10-14.4.-12
Terveppä terve täältä Saksan mailta!
Saksaan saavuttiin ihan aikataulussa ja matkaa jatkettiin lentokentältä junalla, jolla luultiin pääsevämme suoraan göttingeniin, mutta siinä välissä pitikin tehdä vaihto Hannoverin pääasemalla. Onneksi lippua ostettaessa saatiin tulostettua aikataulu samalla siitä automaatista, ja ne liputkin piti siitä automaatista ostaa, mutta siihen onneksi sai vaihdettua englannin kielenkin :D. Kun sitten saavuttiin Göttingeniin niin otettiin asemalta taksi ja sillä päästiin perille asti. Perillä meidän kontakti henkilö Ursula Roth näytti meille paikkoja ja selitteli joitain asioita ja tärkeintä, näytti meille meidän huoneet.
Der erste Arbeitstag
Ensimmäinen päivä aloitettiin Laura Bielan tapaamisella ja hän näytti meille meidän työpaikan jossa sitten huomattiinkin, että olemme jokainen omalla osastollaan :/ . Ensimmäinen päivä meni vähän paikkoja katsellessa ja tottumisessa työpaikan ympäristöön.
Työskentely on vähän hankalaa koska kielimuuri on suht korkealla, koska kovin moni työntekijä ei osaa ollenkaa englantia tai sitten erittäin huonosti. Asiakkaatkaan eivät osaa juuri ollenkaan englantia. Osa potilaista osaa vähän englantia, mutta jotkut osaavat kyllä ihan hyvinkin ja heidän kanssaan tulee ihan hyvin toimeen.
Työvuorojakin vähän ihmetellään kun itselläni on tulossa seitsemän päivän putki, mutta Mintulla ja Judithilla on tulossa jopa 12päivän putki, mutta Saksassa on kuulemma on ihan normaalia tehdä 10-12 päivän putkia. Niitä tässä selvitellään korkeampin tahojen kautta :D. Työaika on täällä 7h 20min ja se perustellaan sillä, että on 30min ruokatauko, eli siis täällä mennään yhdellä tauolla kokopäivä.
Freetime!
Nyt kirjoitetaan vähän positiivisiakin asioita täältä!
Huoneet joissa asumme seuraavat viisi viikkoa ovat yhteydessä sairaalaan yhdyskäytävällä. Koko sairaala koostuu oikeastaan muistaakseni kuudesta eri rakennuksesta jotka ovat yhteydessä toisiinsa yhdyskäytävillä.
Göttingenin sydämeen menee kävellen noin 30 minuuttia ja se on sen arvoista. Ensimmäinen vierailu keskustaan sateisissa merkeissä ja silloin se on parhaillaan. Kauppoja on silmien kantamattomiin joista on varaa valita eikä hinnoissakaan ole valittamista!
Tapasimme myös pari paikallista sairaanhoitajaopiskelijaa joista olemme saaneet hyvät ystävät ja oppaat :D. Tänään katsotaan heidän kanssaan paikallinen yöelämä.
Näillä kirjoituksilla seuraavaan kertaan!
Terkkuja Samilta, Mintulta ja Judithilta!
Auf Wiederhören!
Saksaan saavuttiin ihan aikataulussa ja matkaa jatkettiin lentokentältä junalla, jolla luultiin pääsevämme suoraan göttingeniin, mutta siinä välissä pitikin tehdä vaihto Hannoverin pääasemalla. Onneksi lippua ostettaessa saatiin tulostettua aikataulu samalla siitä automaatista, ja ne liputkin piti siitä automaatista ostaa, mutta siihen onneksi sai vaihdettua englannin kielenkin :D. Kun sitten saavuttiin Göttingeniin niin otettiin asemalta taksi ja sillä päästiin perille asti. Perillä meidän kontakti henkilö Ursula Roth näytti meille paikkoja ja selitteli joitain asioita ja tärkeintä, näytti meille meidän huoneet.
Der erste Arbeitstag
Ensimmäinen päivä aloitettiin Laura Bielan tapaamisella ja hän näytti meille meidän työpaikan jossa sitten huomattiinkin, että olemme jokainen omalla osastollaan :/ . Ensimmäinen päivä meni vähän paikkoja katsellessa ja tottumisessa työpaikan ympäristöön.
Työskentely on vähän hankalaa koska kielimuuri on suht korkealla, koska kovin moni työntekijä ei osaa ollenkaa englantia tai sitten erittäin huonosti. Asiakkaatkaan eivät osaa juuri ollenkaan englantia. Osa potilaista osaa vähän englantia, mutta jotkut osaavat kyllä ihan hyvinkin ja heidän kanssaan tulee ihan hyvin toimeen.
Työvuorojakin vähän ihmetellään kun itselläni on tulossa seitsemän päivän putki, mutta Mintulla ja Judithilla on tulossa jopa 12päivän putki, mutta Saksassa on kuulemma on ihan normaalia tehdä 10-12 päivän putkia. Niitä tässä selvitellään korkeampin tahojen kautta :D. Työaika on täällä 7h 20min ja se perustellaan sillä, että on 30min ruokatauko, eli siis täällä mennään yhdellä tauolla kokopäivä.
Freetime!
Nyt kirjoitetaan vähän positiivisiakin asioita täältä!
Huoneet joissa asumme seuraavat viisi viikkoa ovat yhteydessä sairaalaan yhdyskäytävällä. Koko sairaala koostuu oikeastaan muistaakseni kuudesta eri rakennuksesta jotka ovat yhteydessä toisiinsa yhdyskäytävillä.
Göttingenin sydämeen menee kävellen noin 30 minuuttia ja se on sen arvoista. Ensimmäinen vierailu keskustaan sateisissa merkeissä ja silloin se on parhaillaan. Kauppoja on silmien kantamattomiin joista on varaa valita eikä hinnoissakaan ole valittamista!
Tapasimme myös pari paikallista sairaanhoitajaopiskelijaa joista olemme saaneet hyvät ystävät ja oppaat :D. Tänään katsotaan heidän kanssaan paikallinen yöelämä.
Näillä kirjoituksilla seuraavaan kertaan!
Terkkuja Samilta, Mintulta ja Judithilta!
Auf Wiederhören!
Työssäoppimisjakso Tanskassa, Herningissä 9.-20.4.2012
Day 6
Heijsan! Ajateltiin taas vähän kertoilla kuulumisia täältä Tanskan suunnilta.
Kaikki on menny hyvin täällä! Ilmakin on jo parempi, aurinko paistelee enemmän ja välillä vähän vettä tihuttelee.
Tanskalaiset on outoja, ei ne ainakaan ole yhtään avoimempia kuin suomalaiset, voisinpa väittää että jopa sulkeutuneempia. :D Ihan sama mihin mennään niin meitä kytätään kun halpaa makkaraa!
Yksi ilta vietettiin paikallisessa yökerhossa (Van Kok), jossa oli sellainen ilta että sai juoda mitä vaan ja niin paljon ku halusi, koko illan 50 kruunulla (joku 6 euroo). :D Se oli kiva paikka ja ilta! Mentiin sinne kahen muun suomalaisen tytön kanssa, ketkä asui täällä samaisessa asuntolassa meidän kanssa vähän aikaa.
Ollaan työpäivien jälkeen oltu tosi väsyneitä, koska ne päivät on oikeesti tosi rankkoja... mutta ollaan me silti tehty pyörälenkkejä, shoppailtu yms...
Tänään käytiin Mc Donald'sissa ja siellä syntyi mielenkiintoinen tilanne kun Hanna tilasi juustoateriaa... ihmeteltiin, miks tarjottimelle ilmestyi kaksi hampurilaista... myyjä sai sitten kerrottua, että aterioihin tulee aina kaksi hampparia?! :D Me kun luultiin että suomalaiset on lihavia. No, meni kyllä toinen hampurilainen suorilta roskiin!
Päiväkodissa selvitimme taas muutaman eroavaisuuden suomalaiseen meininkiin verrattuna...
Ulkona saa olla 5 lasta kokonaan ilman aikuista ja valvontaa... Kun lapsia on n. 40, hoitajia tulisi olla kaksi, mutta se ei aina kuulemma toteudu.
Sitten toinen asia oli se, että hoitajat saavat polttaa tupakkaa päiväkodissa (ei tietenkään lasten nähden). Mutta sekin tuntui aika oudolta asialta!
Lopuksi taas muutamia kuvia matkan varrelta (:
Joku ihan jäätävä muija. (Ansku)
AURINKOISIN terveisin
Ansku ja Hanna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)