Mijas.
Päivä 8:
Maanantai
Huh hei! Viikko alkoi taas tavalliseen tapaan aamureippailulla päiväkodille. Aamupäivällä lähdimme parin lapsiryhmän kanssa kirjastoon, jonne vanhemmat tulivat mukaan. Kirjastotäti kertoi lapsille kirjastokayttäytymisesta leikin ohella ja nauratti lapsia hassuilla jutuillaan. Joni ja minä pyrimme pysymään jutun juonessa mukana edes nauramalla oikeissa kohdissa. Kirjastossa tapasimme Suomalaisen naisen, joka tuli luoksemme ihmettelemään, kuinka on hienoa, että on tällainen mahdollisuus päästä ulkomaille työssäoppimaan ja kannusti kovasti palaamaan tänne takaisin opintojen jälkeenkin.
Työpäivä sujui mukavaan malliin ja sen jälkeen kavimme vain pikaisesti kotosalla haukkaamassa jotain pientä ja lähdimme näyttämään Miramar -ostoskeskusta Annin siskolle ja hänen pojalle, jotka saapuivat tänne lauantaina. Siellä päivä muuttui taas illaksi ja rahaa paloi. Vihdoin, kun viimeinenkin kadonnut shoppailija saatiin löydettyä, saattoi remmi jatkaa kotia kohti viimeisellä bussilla. Aamusta iltaan oli taas menoa ja meininkiä tänäkin päivänä. Tällaisten päivien jälkeen löytää Nukkumattikin tiensä melko pikaiseen perille. Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu..
Päivä 10:
Keskiviikko
Jälleen yksi aurinkoinen ja lämmin päivä. Iltapäivällä lähdimme porukalla vuorille tarkastamaan näköaloja. Anni, Nina ja minä Hyppäsimme Los Bolichesista junaan, jossa Jonit meitä jo odotteli. Junalla menimme Benalmadenaan, josta kävelimme kondolihisseille. Sinne me istahdimme pieneen, kiikkerään 60-luvun ufo –tyyppiseen koppiin, joka vei meidät kaupungin yli vuoristoa pitkin ylös vuorille. Ylhäällä hyppäsimme hissistä ulos ja lähdimme jatkamaan matkaa jalkasin. Me tytötkin olimme omalla tavallamme varustautuneet kiipeämään, ikään kuin patikoimaan vuoren huipulle jyrkkää kivistä polkua pitkin –ballerinat jalassa. Noh, ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin! Vuorelta oli huikeat maisemat koko kaupungin yli merelle. Tovin vietimme huipulla ja muutamat kuvat nappasimme, kunnes lähdimme hivuttautumaan alemmas hisseille. Hissikyydillä leijailimme takaisin tukevan maan pinnalle ja päivän loppuhuipentumaksi piipahdimme taas iltasella nettikahvilassa.
Päivä 12:
Perjantai
Pientä tukkoisuutta ja väsymystä havaittavissa. Aamu oli tuulinen ja hieman pilvinen, kerrankin. Työpäiväkin sujui suhteellisen mukavasti seisovasta ilmasta huolimatta. On Grimmin satujen juhlavuosi ja päiväkodissa sitä juhlittiin esittämällä tuttuja satuja lapsille. Hoitajat olivat pukeutuneet erilaisiin rooliasuihin ja tehneet pienet näytelmät/kertomukset saduista, joita lapset katselivat ja kuuntelivat innoissaan. Näimme esitykset mm. Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä, Hannusta ja Kertusta, Peukaloisesta ja Tuhkimosta.
Päivä oli mukava, mutta jokseenkin haikea, sillä oli Jonin ja Ninan viimeinen työpäivä. He saivat päiväkodilta kehystetyt valokuvat, joissa he ovat lasten kanssa. Työpäivän jälkeen kävimme Rantakylän toimistolla hieman selvittelemässä asuntoomme liittyviä asioita. Sittemmin lähdimme Annin kanssa käymään nopsaan kotosalla, josta taas etenimme Mijakseen vuorille, ihastuttavaan pikkukylään bussilla. Kiertelimme kylää ja kauppoja, sekä ihastelimme maisemia. Mijaksessa meni iltaan asti ja viimeisellä bussilla 20:30 lähdimme takaisin Fuengirolaan. Siellä kolusimme vielä muutamia kauppoja ja kävimme katsastamassa Feria –juhlan valmisteluita torilla. Varsinaiset juhlat siellä alkavat vasta la, joten melko hiljaista oli. Nyt meillä on neljä päivää aikaa tehdä ja nähdä, sillä Vappu on täällä niin iso juhla, että ma ja ti ovat töistäkin vapaat, harmi..
Päivä 8:
Maanantai
Huh hei! Viikko alkoi taas tavalliseen tapaan aamureippailulla päiväkodille. Aamupäivällä lähdimme parin lapsiryhmän kanssa kirjastoon, jonne vanhemmat tulivat mukaan. Kirjastotäti kertoi lapsille kirjastokayttäytymisesta leikin ohella ja nauratti lapsia hassuilla jutuillaan. Joni ja minä pyrimme pysymään jutun juonessa mukana edes nauramalla oikeissa kohdissa. Kirjastossa tapasimme Suomalaisen naisen, joka tuli luoksemme ihmettelemään, kuinka on hienoa, että on tällainen mahdollisuus päästä ulkomaille työssäoppimaan ja kannusti kovasti palaamaan tänne takaisin opintojen jälkeenkin.
Työpäivä sujui mukavaan malliin ja sen jälkeen kavimme vain pikaisesti kotosalla haukkaamassa jotain pientä ja lähdimme näyttämään Miramar -ostoskeskusta Annin siskolle ja hänen pojalle, jotka saapuivat tänne lauantaina. Siellä päivä muuttui taas illaksi ja rahaa paloi. Vihdoin, kun viimeinenkin kadonnut shoppailija saatiin löydettyä, saattoi remmi jatkaa kotia kohti viimeisellä bussilla. Aamusta iltaan oli taas menoa ja meininkiä tänäkin päivänä. Tällaisten päivien jälkeen löytää Nukkumattikin tiensä melko pikaiseen perille. Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu..
Päivä 10:
Keskiviikko
Jälleen yksi aurinkoinen ja lämmin päivä. Iltapäivällä lähdimme porukalla vuorille tarkastamaan näköaloja. Anni, Nina ja minä Hyppäsimme Los Bolichesista junaan, jossa Jonit meitä jo odotteli. Junalla menimme Benalmadenaan, josta kävelimme kondolihisseille. Sinne me istahdimme pieneen, kiikkerään 60-luvun ufo –tyyppiseen koppiin, joka vei meidät kaupungin yli vuoristoa pitkin ylös vuorille. Ylhäällä hyppäsimme hissistä ulos ja lähdimme jatkamaan matkaa jalkasin. Me tytötkin olimme omalla tavallamme varustautuneet kiipeämään, ikään kuin patikoimaan vuoren huipulle jyrkkää kivistä polkua pitkin –ballerinat jalassa. Noh, ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin! Vuorelta oli huikeat maisemat koko kaupungin yli merelle. Tovin vietimme huipulla ja muutamat kuvat nappasimme, kunnes lähdimme hivuttautumaan alemmas hisseille. Hissikyydillä leijailimme takaisin tukevan maan pinnalle ja päivän loppuhuipentumaksi piipahdimme taas iltasella nettikahvilassa.
Päivä 12:
Perjantai
Pientä tukkoisuutta ja väsymystä havaittavissa. Aamu oli tuulinen ja hieman pilvinen, kerrankin. Työpäiväkin sujui suhteellisen mukavasti seisovasta ilmasta huolimatta. On Grimmin satujen juhlavuosi ja päiväkodissa sitä juhlittiin esittämällä tuttuja satuja lapsille. Hoitajat olivat pukeutuneet erilaisiin rooliasuihin ja tehneet pienet näytelmät/kertomukset saduista, joita lapset katselivat ja kuuntelivat innoissaan. Näimme esitykset mm. Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä, Hannusta ja Kertusta, Peukaloisesta ja Tuhkimosta.
Päivä oli mukava, mutta jokseenkin haikea, sillä oli Jonin ja Ninan viimeinen työpäivä. He saivat päiväkodilta kehystetyt valokuvat, joissa he ovat lasten kanssa. Työpäivän jälkeen kävimme Rantakylän toimistolla hieman selvittelemässä asuntoomme liittyviä asioita. Sittemmin lähdimme Annin kanssa käymään nopsaan kotosalla, josta taas etenimme Mijakseen vuorille, ihastuttavaan pikkukylään bussilla. Kiertelimme kylää ja kauppoja, sekä ihastelimme maisemia. Mijaksessa meni iltaan asti ja viimeisellä bussilla 20:30 lähdimme takaisin Fuengirolaan. Siellä kolusimme vielä muutamia kauppoja ja kävimme katsastamassa Feria –juhlan valmisteluita torilla. Varsinaiset juhlat siellä alkavat vasta la, joten melko hiljaista oli. Nyt meillä on neljä päivää aikaa tehdä ja nähdä, sillä Vappu on täällä niin iso juhla, että ma ja ti ovat töistäkin vapaat, harmi..
Hei Anni ja Ella,
VastaaPoistakuulostaa siltä, että olette nähneet kaikenlaista mielenkiintoista ympäristössänne. Kuvista päätellen ilmat ovat suotuisat.
Tiinalta kuulin, että hän on tulossa sinne 7.5. auttamaan teitä ammattiosaamisen näytön kanssa ja että joku espanjaa taitava henkilö sieltä tulee vielä lisäavuksi. Hieno juttu, minua jo vähän huolestuttikin, kun luin edellisestä blogistanne, että päiväkodissa vain yksi henkilö puhuu englantia. Eiköhän asiat sitten selviä.
Ilmoittakaa minulle vaikka sähköpostilla, mihin ammattiliittoon kuulutte. Tarvitsemme Sirkun kanssa tämän tiedon, sillä ammattijärjestöt jakavat valmistuville stipendejä, mutta vain jäsenilleen. Pikapuoliin joudumme asiaa Sirkun kanssa pohtimaan.
Mielenkiintoista jatkoa teille toivotellen
Anneli
Hola Anni ja Ella!
VastaaPoistaOlen lukenut hauskoja kirjoituksianne ja kulkenut "kärpäsenä repussanne" niin sikäläisen päiväkodin arjessa kuin mukavilla tutustumisretkillänne. Olen huomannut varhaiskasvatuksen käytäntöjen suuria eroja mutta myös yhtäläisyyksiä meidän käytäntöjemme kanssa. Satuteemakin osui kivasti työssäoppimisjaksollenne, siinähän olette jo varsin ansioituneesti näyttäneet tänä vuonna taitojanne!
Kyllä mielenkiintoisia havaintoja ja kokemuksia saatte. Niistä riittää kertomista ja muistelemista.
Työtä, mutta myös vapaa-ajanriemuja teille toivotellen Sirkku
PS: Minäkin pääsin nyt kommentoimaan lukemaani, koska sain perustettua Google-tilin